Päässä ois hirvee puheryöppy joka pitää saada purkaa..

Käytiinpä ukon kanssa eilen lääkärissä. Meillä oli peräkkäiset ajat. Mä kävin ensin juttelemassa lääkärissä lääkekuurin jatkosta (Nii ja voin avautuu nyt ihan suoraan että olen syönyt masennuslääkkeitä heinäkuusta 08. Arvostelut tästä aiheesta voitte jättää omaksi tiedoksenne :P) kerroin sitten lääkärille lapsihaaveistame. Lääkärin mielipide asiaan oli se, että lasta ei voi tehdä kun syön lääkkeitä (okei olin lopettamas ne muutenkin, joten tämä vaan vahvisti päätöksen), eikä hänen mielestään masennustaustaisten ihmisten pitäis tehdä lapsia (montakohan lasta tässä maassa sitten ois??) joo ja parasta oli se, että hänen mielestään juon aivan liikaa!! (kerran kuussa, enkä ikinä niin, että voisin olla raskaana) Mua kiukuttaa niin paljon sen lääkärin asenne mua kohtaan... Oon siis liian nuori, liian epävakaa, ja varmaa ihan alkoholistikin sen mielestä :D Sitte oli ukon vuoro marssia huoneeseen. Noh, ihan ensimmäisenä lääkäri rikkoi salassapitovelvollisuuttaan ja kertoi ukolle osan niistä asioista joita olin lääkärille jutellut. Ukko sai samat haukut "liiasta" juomisesta ja siitä että hänkin on sairastanut masennuksen eikä lääkärin mielestä siksi sovi isäksi (ukko kävi ekaa kertaa tällä lääkärillä, joten aika rajuja johtopäätöksiä tää lääkäri on vetäny tietämättä taustoja yhtään.) Ulos kun päästiin juteltiin asiasta ja todettii yhdessä nauraen, että lääkäri oli idiootti ja ettei meidän pidä hylätä vauvantekoa hänen takiaan. Kummankin elämäntilanne on nyt hyvä, vointi hyvä ja elämä tasaista... Murr.. :D

Hetkeksi lääkäri sai mut todella miettimään, että kestääkö mun psyyke raskautta ja lasta... Totesin HYVIN äkkiä, että ihan varmasti kestää... Saman verran, kuin muillakin. Ei yksikään äiti selviä tästä maailmasta ilman suruja ja huonoja hetkiä. Iso osa äideistä myös sairastaa masennusta jossakin vaiheessa elämäänsä. EI se tee heistä huonoja äitejä, eikä minustakaan. Mullahan on se asia jopa puolellani, että osaan varmasti hakea nopeammin apua, kun tunnistan oireet. Saisin myös parempaa ja nopeammin apua, kun taustalla on aikaisempaa masennusta. Enhän mä voi elää jatkuvassa pelossa, että, jos taas tuleekin huono olo. Selvisin tästä, joten selviäisin myös uudestaan.Lopputulos on se, että mä voin nyt hyvin ja oon voinu jo monta kuukautta. Tän lapsen aika on nyt, eikä vuosien päästä.