Haluan muistaa nämä lapsenteon ensimmäiset kuukaudet.

 

19 Huh 2009

Voi tylsyys.

Alkohan ne menkat, ku muutaman päivän maltto odottaa… Olen kyllä ylpee itestäni, kun en tehny enää uutta testiä, vaan jaksoin odottaa… Säästin sen 5€ :P Menkkojen tullessa muistin kyllä taas tosi hyvin miks aloin ehkäisyä käyttämään (siis muuten kun ehkäisyn takia :D)… Siis nää menkkakivut!! Ei jumpe. Hyvä olo on vaan sillon jos muistaa ottaa särkylääkkeen ajoissa ja makaa kaurapussi kramppaavan vatsan päällä… Onneksi oli vapaata, meinaan töistä ei ois tullu kyllä yhtään mitään. odotan kyllä taas sitä päivää kun saa aloittaa pillerit ja menkat niukkenee ja kiput laantuu… :)

Mä en jaksa tämmöstä vartomista… Odotetaan vaan, että milloin nappaa… Päähän tässä hajoaa.. Ja nyt alko vasta toinen yrityskierros :D Mitäköhän tapahtuu jos joudutaan yrittämään vaikka vuos? Ehkä tää helpottaa ajan kanssa… Odotan kauheesti sitä hetkeä kun menkkojen pitäis taas alkaa ja pääsen vessaan testin kanssa. Se jännitys… Se on ihanan kutkuttavaa. Kädet tärisee ja hikoiluttaa. :D En tiedä miten reagoin sitten kun (jos) saadaan se plussa siihen testiin. Oon tehny elämässäni jo nyt sen verran monta negatiivista testiä, että siihen osaa suhtautua paremmin… Se ei muuta elämää, toisin kuin plussa. Alankohan sitten tanssimaan ympäri kämppää sen plussatun testin kanssa? Vai istunko lattialla sanattomana? Toivottavasti saan tohon vastauksen tässä kierrossa ;) Ukko sai eilen töistään pienen kuoharipullon lahjaksi. Sovittiin, että korkataan se kun saadaan plussa :)

Mä en malta odottaa…!!!! Onneksi kohta päästään aloittamaan taas tuo tekovaihe…. Ehkä se helpottaa odottamisen tuskaa edes vähän ;D Ja jos ei, niin onhan se ainakin mukavaa.

12 Huh 2009

Kiukuttaa

Hiukan hidasta tämä raportointi tänne, mutta  eipä siitä viitsisi jokaista yritystäkään täälä käydä kertomassa…. Ja sitäpä tää elämä on tällä hetkellä, YRITYSTÄ :D Mutta en mä valita! Kivaahan se on.

Yhtään en tiiä minkä pitunen mun kierto nyt ehkäsyn jälkeen on. Kuvittelin jotenkin sinisilmäisesti että se olisi (tietty) se 28 päivää jonka se on ollu viimeset kaks vuotta nuvankin kanssa. Luulinpas sit väärin. nyt ois vissii kp30 ja aamulla tein malttamattomana testin kädet täristen. Istuin sohvalla kymmenen minuuttia tikku kädessä ja yritin siristää silmiä, niin että siihen ois ilmestyny plussa, mut ei. Sit pitikin tirauttaa vähän, koska kiukutti se tulos. Miksi mä en oo raskaana?? Mä haluan sitä!! No joo järki sanoo kyl kokoajan et “Hei haloo!!” Onhan meillä nyt siis ensimmäinen yrityskierros menty ja se on enemmänki odotettavaa, että ei nyt ihan ekalla kerralla nappaa. Odotan vaan malttamattomana, että menkat alkais. Täähän se vasta on tyhmää, kun tietää ettei ole raskaana, muttei voi oikeen muuta tehdä kun odottaa… Ja sit jää tietysti se vaihtoehto, että olen raskaana, mutta testitulos oli väärä tai raskaus niin alussa, ettei testi sitä vielä huomannut. Oiski noin!! Mua ei totisesti oo luotu kärsivälliseksi!! Ukko onki sit ihan toista maata kuin mä. Se uskoo että joudutaan yrittämään tosi pitkään ennen kuin nappaa. JOS nappaa!! “On niin paljon ihmisiä jotka ei saa lasta” Sanoi hän. ÖÖH? Joo onhan niitä, mut kuinkakohan moni niistä on 18 ja 20?? Kyllähän mä tiedän että niitäkin on, mut en nyt kyl halua sellasia ajatuksia edes ajatella, mun päässä lapsettomuus kuuluu niiden ihmisten arkeen, jotka on aloittaneet yrityksen hiukan myöhäisessä iässä. Mutta katotaan vaan, niin perun puheeni vielä :D

Keskenmeno on kans kuuma puheenaihe meidän kodissa. Kumpikin meistä on ihan varma siitä asiasta, että me ei tulla lasta ilman keskemenoa/tai -menoja saamaan. Ollaan tosi positiivisiä. Ukko jopa sanoi ettei aijo edes ajatella sitä lasta kummemmin ennen kuin ensimäiset pari kuukautta on odotuksesta ohi. Sillä tavalla menetys ei kuulemma sattuis niin kovasti… Oiskohan noin? Välillä tuntuu ettei ukko haluais koko lasta, koska sen asenne on noin tylsä (niin siis mun mielestä). Tunnenpa kuitenkin sen niin hyvin, että tiedän sen haluavan lasta yhtä hurjasti kuin mä. Ei se muuten ois siihen suostunu, eikä hengais monta iltaa viikossa netissä etsimässä meille täydellisiä rallivaunuja ja turvallisinta turvaistuinta. Mun ei varmaankaan pitäis valittaa vaan olla vain onnellinen ja elää ens kuu terveellisesti jotta mahikset onnistua paranis :) No mutta eiköhän ne hermot vielä pala monesti, ennen seuraavaa ovista… Ja varsinkin ennen seuraavia menkkoja!! ;D Mutta nyt sain valettua itseeni positiivista energiaa ja uskon, että ens kuussa nappaa.

24 Maa 2009

Yrityksiä yrityksiä…

Vihdoinkin on päästy tosissaan yrittämään… Jännittävää kyllä! Oon tosi malttamaton ja toivon kovasti että jo ekassa kierrossa nappaisi ja saataisiin pieni elämä alkuun. Olen alkanut kauheesti miettimään sitä, mitä muut ajattelevat kuullessaan, että olen raskaana. Varsinkin omien vanhempieni mielipide jännittää kovastikin. Luulevatkohan kaikki, että olen pamahtanut vahingossa paksuksi? Äiti ainakin… Luulenpa että se ehdottaa jo aborttiakin! Mutta sille aijon kyllä tehdä hyvin selväksi että vauva on toivottu. Onneksi en ole mitenkään kauhean nuoren näköinen… Olisi kauheaa, jos kaikki kadun tallaajat katselisivat säälivästi :D Muutenkin olisi tosi kiva saada tässä vauva-asiassa jonkun näköistä varmuutta. Olen  aikeissa vaihtaa työpaikkaa, mutta jos kärsin hirveän pahasta pahoinvoinnista (Niin siis äitini oksensi 24/7 koko sen yhdeksän kuukautta jonka minä matkustin mahassa.) ei työn teosta tule mitään. Ei olisi kovin mukavaa mennä uuteen työpaikkaan ja ottaa samantien s-lomaakaan… Toivon (Siis ihan mielettömän paljon!!!) että selviän jollain pienellä aamupahoinvoinnilla tai parastahan olisi tietysti jos olisi ihan oireeton koko raskauden ajan ;) Toiveeksi taitaa vaan jäädä! Nää hoitoalan hommat ei oo kyl kaikista raskausystävällisimpiä töitä missään mielessä… Turha varmaan toivoa että voisin olla mammaloman alkuun töissä. Toivottavasti seuraavalla kirjoituskerralla olisi jo positiivinen testi tehtynä! :)