Nonni :) Ois taas paljon asiaa ja puolet jää varmasti kirjoittamatta.

Aloitetaan vaikka siitä, että kesähän meni siis kumin kanssa väkrätessä ja voin kyllä sanoa, että se jos joku on aika epämukava kapistus... Ainakin noin parisuhteessa.

Mulla oli vajaa kaksi viikkoa lomaa tossa juhannuksen tienoilla ja se vietettiin aikalailla mökillä rentoutuen :) Ukollahan siis oli kaksi viikkoa lomaa silloin ja kohta alkaa toiset moiset :P (Enhän mä oo kateellinen... Enhän?) Loman vikoina päivinä vietettii kullan kanssa romanttista iltaa saunoen ja harjoitellen vauvantekoa, kunnes alkoi helvetilliset kivut. Makasin lattialla ja rukoilin ukkoa soittamaan apua. MUTTA, jotta kaikki olisi tarpeeksi kamalaa, olimme keskellä metsää, jonne pääsee vain soutamalla. (Kuulostiko vähän oudolta?? :D Siis takana sikana mettää ja edessä järvi.) Ambulassi tulisi vastarannalle, kunhan jotenkin pääsisin veneeseen. En mä vieläkään tajua millä voimilla mä sinne veneeseen rämmin, mutta lopulta olin ambulanssissa, joka kuskas mua valot vilkkuen lähimpään sairaalaan (joka mun huonoksi onneksi siis oli joku pieni paikallinen, josta ei löytyny gyneä), josta mut siirrettiin kipulääkkeen jälkeen Peijakseen viettämään rattoisaa perjantaiyötä tippa käpälässä. Muuten annan Peijakselle täydet pisteet, mutta oisko tän pienen, kipeen ja hyvin väsyneen tytön ottaa pois siitä odotushuoneesta humalaisten seurasta viettämästä viikonloppuyötä?? Kuuden tunnin, pistoksen ja pissanäytteen jälkeen todettiin että en ole raskaana (Pikkusen oli huoli, että näinkö nyt oon raskana ja menetän sen saman tien) ja lääkäri uhkas kotiuttaa, mutta päätti sit kuitenki iskee mut viel naistenklinikalle, koska Peijaksessa ei ollut myöskää gyneä. Nyt lääkäri jo sanoi epäilevänsä munasarjakystaa joka on puhjennut ja aiheutti kovat kivut. Nk:lla tää sama selvis hyvin pitkän ja kipeän sisätutkimuksen ja ultran jälkeen. Hoidoksi aivan järjetön määrä kipulääkkeitä ja pari päivää ois saanu saikkuakin (Mulla oli tässä vaiheessa vielä ne kaks päivää lomaa :P) Ja uus ultra sit siitä kuukauden päähän. (Meni muuten muutama päivä sairaalareissun jälkeen aika heikossa hapessa. Kipuja oli ja kävelemään ei päässyt ku liikkeet sattui mahaan.) Siitä siis kotiin ja nukkumaan kellon ympäri. Tuosta jutusta jäi mulle ja miehelle aika suuri pelko petihommia kohtaan, sillä sehän tän kystan puhkeemisen silloin aiheutti. Nyt kun olen käynyt uudessa ultrassa ja todettiin, että kaikki ok (paska tuuri sul :D) Vois taas alkaa kokeilee, että milta ne petipuuhat tuntukaan.... Ei me oikeesti ihan selibaatissa olla oltu, mut homma on ollut niin varovaista ja pelottavaa, että ei se oo ollu ees  kivaa :D

Nyt meneillään kp 27/28 Eli ihan just alkaa uusi kierto, jonka aikana toivottavasti nappais. Kumi jätetään nyt pois ja annetaan vauvalle tilaisuus. Toivon suuresti, että nappais nopeasti, sillä toi yrittäminen, ei ollenkaan sovi mun psyykkeelle. Sit mä lasken kokoajan kiertoa ja oikeita päiviä ja itken ku täti tulee kuiteski kylään. Mä lupaan nyt yrittää ottaa vähän rennommin. :) Ainaki tän ekan yrityskierron (Tai sinäänsä vissiin neljännen?).

Pakko vielä mainita... Mun ukkoni heittäyty tänään romanttiseksi. Tuli töistä hömpäleffan, mansikoiden ja kermavaahdon sekä karkkien kanssa. Vähän sydän suli <3