Kuva kertoo enemmän, ku tuhat sanaa :) Mutta kirjotan silti :P

Kyllä oli aamuyön tunnit pitkiä, ku odotin tuota ultraa. Lähettiin kuitenkin ukon kanssa positiivisilla mielillä Hyvinkään sairaalalle ajelemaan, ja odotushuoneessa olin jo tosi rauhallinen ja varma, että masussa on kaikki hyvin :) En tiedä mistä tuo tunne kumpusi :) Oltiin puolisen tuntia etuajassa ja lopulta ultraaja oli vielä hetkisen myöhässä. Huoneessa ukko istutettiin siihen tutkimuspöydän viereen ja mä menin kätilön kanssa hetkeks pöydän ääreen täyttää papereita jne. SItten tuli käsky stripata ja käydä pitkäksee. Sängystä ja ukon tuolilta oli suora näkymä seinällä olleeseen isoon telkkariin, josta näky ultraus livena. Vauva hyökkäs ruutuun saman tien, ku ultraaja sai vekottimen sisään. Meni ehkä sekuntti, kun myös sydämmen syke näkyi ja ultraaja vielä vahvisti sen olevan juuri sitä miltä näyttikin :) Kaikki siis hyvin ja vaavi hengissä. Ultrattiin yhteensä puolisen tuntia, niin sisältä, kuin masun päältäkin, mutta päältä ei näkynyt läheskään niin hyvin. Vaavilla (Jonka tekonimi on Eetu ja taidan sitä alkaa käyttämään) oli jumppahetki meneillään ja se pyöri kuin väkkärä koko ultran ajan. Ultrasta näki jopa kuinka se availi suutaan, toisen käden viis sormea saatiin myös laskettua :) Muutkin rakenteet saatiin ultrattua eikä niskaturvotusta ollut nimeksikään :) vauva oli ultran mukaan muutaman päivän vanhempi, mutta laskettu aika pysyy silti samana

Ultran jälkeen kävin labrassa antamassa verinäytteen. Toisesta putkesta testataan sitä AGU-geeniä ja toinen oli tää normi down-seula. Ilmottelen niistä tuloksista kunhan tiedän enemmän.

Tein tänään vauvauutisestia julkisen iskemällä ultrakuvan naamakirjaan. On ehkä vieläkin hiukan aikaista, mutta oon tunnetusti malttamaton :)