Niih! Mun serkku sai mut houkuteltua eilen Energia Areenalle katsomaan Ammaa. Intialaista hyväntekijää. Heh, täytyy kyllä myöntää, että ei ollu juttu ihan mua varten. Istuttiin kaikki lattialla näteissä riveissä ja saatiin eteen purkillinen vettä, jota pyhäksi väitettiin :D Kerrottakoon siis, että minä olen siis todellinen pakana. mun puolesta jokainen saa uskoa mihin haluaa. Ukkokin on kasvatettu aika uskovaisessa perheessä, eikä siinä mitään. Se onkin ainoa syy, miksi minä enää kuulun kirkkoon. Mun puolesta naimamenot voisi hoitaa joku muu kuin pappi ja ristiäisten tilalle tulla nimijuhlat. Ukko ei oo ihan samaa mieltä :D Mutta joo palataan vielä Ammaan. Kun oltiin istuttu n. kaksi tuntia sielä lattialla kuuntelemassa intialaista muminaa, mun peppuun ja mahaan alkoi sattumaan aika urakalla. Onneksi ukko tuli hakemaan meidät ja pisti viestiä, että ulos pitäis suunnata. Mutta kertokaas, miten sä pääsen kohteliaasti, eikä niin kovin nolosti pois keskeltä satoja lattialla istuvia ihmisiä?? Ei muuta ku mahdollisimman nopeasti koitettiin loikkia pois. Nyt jälkeenpäin naurattaa koko homma. Ei olisi edes pitänyt mennä, sillä pilattii varmaan monen, oikeasti siitä hommasta kiinnostuneen ihmisen mantrat :P Mutta puolustukseksi sanottakoon, että laitoin Amma-Mamman lahoituksiin rahaa :D

Olin viikonloppuna yhden yön töissä, mutta muuten olen ollut kotona ilman töitä jo ainakin neljä viikkoa. Arvatkaa alkaako seinät jo vähän kaatumaan niskaan. Täytyy myöntää, että en ole vieläkään käynyt työkkärissä, vaikka varmaan pitäisi, mutta toisaalta, en todellakaan haluaisi aloittaa uutta työtä näin raskaana ollessani. En mä kyllä toisaalta uskokkaan, että ne mulle mitään töitä löytäis :D Mulla on selkä tosi kipeä ja se rajoittaa monia lähihoitajan töitä multa pois, toinen on se, että kaikki pahat hajut saa mut kakomaan, joten kaikki työt missä pitäis vaihtaa vaippoja on ihan pois suljettuja. Niin ja sitten tää väsymys. En mä tosissaan tiedä, pystyisinkö mä heräämään aamuisin aikasin ja jaksaisinko tehdä 38 tuntia viikossa töitä. Oonki sitten miettiny, että mitähän ihmettä tässä pitäisi tehdä?? Kai mä koitan vaan saada itteäni niskasta kiinni ja soittaa ajan sinne työkkäriin ja mietin sielä, sitten yhdessä sen tädin kanssa mitä tehdään? Jos joku osais tässsä asiassa antaa neuvoja, niin otan kiitollisena vastaan :)    Tuolta vanhasta työpaikasta luvattiin mulle yksi yövuoroputki jonka ajattelin kyllä tehdä vaikka hampaat irvessä, koska sen seitsemän yön rahoilla mä voin elää yhden kuukauden.

Kerrottiin siis tosissaan viikoloppuna mun vanhemmille ja sitten seuraavana päivänä mun sisko kertoi vauvasta sen lapselle, joka on eskari-ikäinen. Sanotaan sitä Ässäksi :) Ässä on läheinen mun ja ukon kanssa ja mä olenkin hoitanut sitä parikuisesta saakka melkein yhtä paljon ku äitinsä :D Eli on varmaan turha kertoa, että ollaan tosi läheisiä! Oon Ässältä kysyny monesti, kun se on täällä ollut hoidossa, että mitä mieltä se ois, jos mulle ja ukolle tulis vauva. Ässä on vastannut aina, että ei ois kiva, koska vauvat vaan huutaa ja vie kaiken ajan. Ollaan siskon kanssa tulkittu tää, sitten niin, että Ässä ajattelee vauvasta tulevan hänelle kilpailijan, ja siksi ei tykkää ajatuksesta ollenkaan. Ässä ei meinannut millään uskoa, kun sisko sille vauvasta kertoi ja se päättikin sitten ottaa sen asenteen, että ei kuullut mitään :D Noh, sitten muutama päivä eteenpäin se oli kysyny siskolta, että onks ihan oikeesti totta. Ne oli sitten hetken puhunu asiasta ja Ässä oli taas sanonu, että ei oo kiva juttu. Mutta siis, tää on asia joka saa mun sydämen murtumaan. Ässä on ollut aina mun ja ukon lemmikki ja se on saanut meidän kanssa tehdä aina kaikkea kivaa ja ukostakin se tykkää kosvasti, koska omaa isäänsä se näkee suhteellisen harvoin. Nyt ässä luulee, että kaikki kiva on mennyttä. Mitenköhän Ässä oikeesti suhtautuu vauvaan, sitten ku se syntyy? Yleensä se meinaan rakastaa vauvoja ja haluaa kovasti hoitaa niitä. Ehdotettiin Ässälle, että jos tehdään vauvan synnyttyä vaihto aina välillä, eli vauva menee systerille ja Ässä tulis tänne. Siitä ajatuksesta se onneksi innostui :) Mä toivon vaan kovasti, että Ässä nyt odotusaikana tottuis vauvaan, eikä kokis sitä kilpailijakseen. Mä stressaan turhia asioita :P