Siinäpä kaikki viimeisimmät kuulumiset :D

Selkä on pari päivää ollut pirun kipee. Lähes kaikki asennot on tuskaisia ja hoitolapsen nostelu itkettää... Silti sisukas sissi ei ota särkylääkettä. Ei sillä, että joku noista raskaana oleville käyvistä auttaiskaa yhtään. Lämmin kauratyyny ja hieronta helpottaa. Toisaalta taas hierominen tuntuu ikävältä, koska mahallaan makaaminen ei oo enää niin kovin mukavaa. Se onnistuu jotenkuten, kun makaa ison tyynyn päällä :D Keskiviikkona on taas venyttely, ehkä sekin auttaa vähän....

Kävin tänään työkkärissä. Tuo mun hoitolaps on mulla hoidossa enää tän ja ens viikon ja sen jälkeen olen taas tyhjän päällä. Työkkäristä tuli tiukka vastaus, että mua ei oteta työnhakijaksi, koska olen koulun kirjoilla. Siispä ainoa vaihtoehto on hakea itse töitä... Kukapa  mut raskaaa olevan naisen töihin ottais? En saa myöskään työttömyyspäivärahaa, koulun takia. Enkä asumistukea miehen "huiman" palkan takia. Eli tyhjän päällä ollaan. Koitan kovasti saada hankittua jotain pientä keikkahommaa, mutta kipeän selän kanssa harva homma toimii. Neuvolan lääkärihän ei suostunut mulle saikkua kirjottamaan (sais ees sairauspäivärahaa), enkä jostain syystä uskalla mennä meidän omalääkärillekään sitä kinuamaan. Toisaalta voisinko tosissaan olla sairaslomalla äippälomaan saakka? Hiukan meinaa tää tilanne ahdistaa. Jos jollain on hyviä neuvoja, niin saa antaa :)

Raskausdementia alkaa oikeasti olemaan totisinta totta. Mä unohdan kaiken. Suihkussa en muista pesinkö jo hiukset, koneella unohdan kesken lauseen, mitä olin kirjoittamassa jne. Tää on oikeesti aika inhottavaa kans. :D

Viimeaikoina maha on kasvanut aivan järjetöntä vauhtia. Niin kauan, kuin muistan olen odottanut ihanaa raskausmasua, mutta nyt kasvava maha aiheuttaa enemmänkin ahdistusta.  Vaatteet päällä jaksan välillä jopa ihailla masua, mutta alasti ja miehen edessä maha (sekä muut lisääntyneet muodot) tuntuu oudoilta. Tuntuu, ettei pysty hallitsemaan omaa kroppaansa ja itsetunto valuu kaivoon. Kehon muutokset tuntuu jopa pelottavilta..  Mutta uskonpa, että tää on aika normaalia.

Myös ukko on ollut aika kovilla. Se on saanut kuunnella mun ulinaa ja vakuutella sitä, että rakastaa mua myös masun kanssa. :D Onneksi se on ihana <3 Ukon äiti on myös pistänyt ukon (niinku mutki) aika koville tässä viime aikoina. Muutaman kuukauden hyvin alkanut raittius päättyi ja anopilla menee taas kovaa. Viina voittaa kaikki ja valehtelu päin naamaa on arkea sille. Ekaa kertaa se myös käyttäyty aggressiivisesti meitä kohtaan. Niin ja lupaspa se vihatakkin mua lopun ikänsä, kun vein siltä viinat pois. Se kun ei ollut sitä mieltä, että se puolen litran viinamäärä päivässä ois tarpeen, vaan meinas vetästä toiset moiset perään. Tosi tylsää. Nyt on sitte välit kokonaan anoppilaan poikki.  Niin mulla, kuin ukollakin. Toisaalta ei meidän vauva tarvitse mummoa, joka juo ja valehtelee, jolle en uskaltaisi antaa lastani hoitoon, edes kauppareissun ajaksi. En enää, vaikka se lopettaisi juomisen. Harmittaan vaan kovasti tuon ukkoni puolesta. Ukon kanssa on muutenkin sovittu tiukasta linjasta sen suhteen, että meidän lapsen ei tarvitse katsoa humalaisia aikuisia ikinä. Kotona ei oteta lapsen paikalla ollessa, kuin enintään saunaolut ja ravintolasta tullessa ei tulla samaan sänkyyn, jos lapsi on sielä. Sama koskee myös kaikkia lapsen hoitajia. Mun äitini on aika kova ottamaan viinaa, mutta toisaalta se tekee sen "siistillä tavalla" Eikä ikinä viinaa. Luotan kyllä omaan äitiini lapsenhoitajana, mutta aijon silti käydä hänenkin kanssaan keskustelun siitä, että meidän lapsen ollessa hoidossa ei saa ottaa juotavaa. Ei edes lapsen nukkuessa. Tiedetään kyllä, että meidän tulevat säännöt on aika kovat, mutta me halutaan meidän lapselle ihan erillainen lapsuus ja nuoruus, kuin mitä me ollaan koettu. Ettei kotona (tai hoidossa) tarvitse ikinä pelätä humalaisia aikusia. Eikä me siis meinata kokonaan lapselta piilottaa alkoholia ja sitä faktaa, että sitä tässä maailmassa käytetään. Halutaan vaan, että se ei aiheuta pelkoa lapselle, niinkuin se meille (mulle) on joskus aiheuttanut.

Ehkä nyt tuli jo tarpeeksi sekava kirjoitus?? :D Torstaina ois sitte seuraava neuvola. Ukkokin tulee mukaan, se kun kovasti haluaa kuulla sydänäänet... Siispä myös hoitolapsi täytyy ottaa mukaan, mutta eikai se sitä neuvolan tätiä siinä ukon sylissä haittaa? :P Toivottavasti se vaan on kiltisti, eikä vetäse mitään raivareita siellä huoneessa....

18+1