Käytiin eilen ukon kanssa joululahjaostoksilla. Kävely ei enää kuulu mun lemppari harrastuksiin, joten shoppailukaan ei ollut kaikista kivointa hommaa... Mies harppoi kokoajan viis metriä edellä ja veti kädestä perässä. Mä sitten koitin pistää jarruja ja hiljentää vauhtia :D Hiljaa (siis tosi hiljaa) voi kävellä pitkäänkin, ilman, että mahaan alkaa sattua. Saatiin ostettua melkein kaikki joululahjat, mulla on enää hankkimatta ukon lahja :) Sekin on valmiiksi mietittynä, kunhan joku vaan lähtis mun kanssa käymään kaupoilla. Shoppaillessa iski nälkä ja mentiin sitten syömään Fonda de soliin. Listalla oli hirveän vähän mitään mikä vaikutti sopivalta ja yritin kysellä tarjoilijalta vähän lisää siitä mitä ruuissa oli. Sain vastaukseksi vain öötä ja vihaisia mulkaisuja. Olin siis vaikea asiakas. Ukko potki mua pöydän alla ja sanoi, että älä oo vaikea. Siinä vaiheessa mä meinasin lähtee koko ravintolasta ulos :D En ihan huvikseni kysellyt ruuista, vaan esimerkiksi lohisalaatissa ei lukenut ainuttakaan raaka-ainetta, joten mistä mä oisin voinu tietää vaikka siihen ois laitettu raakaa lohta, korvasieniä ja merilevää. Kaikkea mitä raskaana ollessa ei saisi syödä. No sitte mieski jo tajus, ja saatiin uus tarjoilija joka melkein ties mitä listalla oli ja tilasin uhkarohkeasti lohisalaatin. :D Miten kukaan uskaltaa syödä ravintolassa mitään, kun listoilla ei selitetä ruokien aineksista, eikä tarjoilijat osaa kertoa niistä enempää. Mä päätin kyllä, että en mene enää tän raskauden aikana syömään yhteenkään ravintolaan, tai ainakin luen listan ennenkuin menen pöytään ja päätän sitten vasta jäänkö vai en. Meinasin kyllä vetää sellaset raskaus itkupotkuraivarit siin ravintolan lattialla, ku se tarjoilija oli niin nyrpee ja ilkee.. ja mieski meinas suuttuu, ku kehtasin kysellä ruuista.

Liikkeitä tuntuu päivittäin ja varsinkin autossa vauva innostuu jumppaamaan. Toisaalta on ihanaa tuntea liikkeet, mutta välillä ne tuntuu ikäviltä ja toivois, että rauhottuis jo sielä mahassa. Näin se menee :D Ensin odottaa jotain ihan kamalasti ja sitte toivoo, että lopettais jo.

Mun jutut on nyt niin jotenki sekavia, että taidan mennä tekemään jotain muuta. Illalla tulee anoppi ja sen miesystävä syömään, joten tekemistä riittää... Onneksi on vielä hetki touhuaikaa ennenkuin tuo hoitolaps tuolta partsilta herää :)

 

17+2