Sen elämän joulut on näköjään aina aika surkeita :/

Soitin parin(?) viikon vihoittelun jälkeen anopille ja sain kuulla, että miehen ukki on sairaalassa. Niinkuin viimevuonnakin joulun alla... Voi surkeus :/ Sen verran oon itsekäs, että käskin anoppia kertomaan ukolle, ettei mun tarvi olla se pahan viestin tuoja. Saas nähä missä tunnelmissa mies kohta tulee kotiin.... <3

 

Mulla iski itselläni kamala akuutti ystäväpula. Päätettiin vihdoin ukon kanssa, että ei etsitä enää Vantaalta asuntoa, vaan jäädään tänne Keravalle. Etsitään täältä sitten varmaan vauvan syntymän jälkeen kolmio. Ja hei kaikki joilla on kokemusta muutosta, joko raskaana, tai pienen vauvan kanssa, niin kertokaa ihmeessä kumpi pienempi paha...??? Jotenkaan en haluais yhtään muuttaa näin paksuna ollessa, mutta uskonpa, että se ei tulis vauvankaan kanssa helppoa olemaan. Kolmioon muutto kuitenkin pakollinen, koska tää meidän asunto on liian pieni kolmelle ihmiselle ja kolmelle eläimelle :D

Mutta siis tuosta ystäväpulasta. Ollaan siis asuttu n. vuosi Keravalla enkä mä tai mies olla tutustuttu yhteenkään lähimaaston ihmiseen. Ollaan ajateltu muuttavamme pois täältä heti, kun mahdollista ja siks ollaan jätetty toi ihmisiin tutustuminen pois. Nyt, kun on tänne päätetty jäädä ja mä olen maha pystyssä, mulle iski ihan totaalinen mulla ei oo kavereita-paniikki . Oon pistänyt ehkä n. KAIKILLE mahdollisille nettipalstoille viestiä ja koitan kovasti etsiä lähimaastosta uusia kavereita... Katsotaan tuottaako tulosta :) Toisaalta en omista yhtään kaveria jolla olisi lapsia tai joka olisi raskaana, joten jo pelkästään siksi olisi kiva saada uusia kavereita, jotka ois siis mammoja... :P   Näin käy siis, kun paras kaveri jättää ja lähtee jenkkilään pariks vuodeks! (Ei mitää syytöksii Anna siihen suuntaan... Oot vaan syyllinen mun yksinäisyyteen :D) Heh... Ehkä tää raskausväsymys-löpinä riittää... Kaikki siis hautomossa hyvin :)