Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä mulla oli tosi kovia vatsakipuja joidenka takia kävelin sitte maanantai aamuna terveyskeskukseen. Oma lääkärini oli sairaana, joten menin ensiavun puolelle. Ensiavussa oli töissä neuvolalääkäri, joten se tarkasi samalla kohdunsuun tilanteen, kun mietti, mistä kivut johtuvat. Pissa oli puhdas ja tulehdusarvot koholla, joten alkoi lääkäri epäillä umpparia. Sain lähetteen Peijakseen ja soitin isukin mua kuljettamaan. Peijaksessa selvisi n. puolentunnin odottelun jälkeen, että kirurgi ei suostu, mua tutkimaan, ennenkuin olen käynyt Naistenklinikalla varmistamassa, ettei kivut johdu mistään gynekologisesta vaivasta. Onneksi iskä oli jäänyt mun seuraksi, niin lähdettiin sitte kimpassa sinne naistenklinikalle, jossa jo vastaanotossa varoteltiin odottelusta. Muutaman tunnin jälkeen pääsin kätilön luokse, joka halusi ottaa vauvasta sydänkäyrän. 20 min. olisi pitänyt saada yhtenäistä sydänkäyrää Eetusta. Eetu oli vähän eri mieltä. Kaksi tuntia makasin siellä sängyllä ja kätilö yritti saada sydänääniä kuuluviin. Joka kerta, kun syke saatiin kuuluviin, niin vauva ui livohkaan. Lopulta onneksi saatiin käyrä otettua, kun Eetu nukahti :D Pyysin vaan välillä kätilö käymään sanomassa odotusaulassa odottavalle iskälle, että kaikki on hyvin. Sitte seuraavaksi menin labraan, jonne sai sinneki odotella hyvän tovin. Labran jälkeen odottelin lääkärille pääsyä n. kolme tuntia. Lääkäri tekikin perusteellisen sisätutkimuksen ja ultras Eetua pitkään lopputulos oli, että ei lapsi vois tuon terveempi olla :) Painoarviokin saatiin ja se oli n. kilo. Mulla nousi kuume jostain syystä päivän aikana, joten kaikki ajatteli että umppari ois varmasti tulehtunut, vaikkakin kivut oli tohon mennessä jo loppuneet. Lääkärin jälkeen jouduttiin odottelemaan vielä uutta lähetettä Peijakseen n. tunti ja lopulta kuuden tunnin naistenklinikka reissun jälkeen päästiin lähtemään takaisin Peijakseen. Onneksi iskä oli koko päivän mukana. Yksin tuo päivä ois voinu olla vielä tuplasti kehnompi. Peijakseen päästyämme lähetin isukin kotiin, sillä ne oli äidin kanssa lähdössä aamuyöllä etelään, joten iskän piti päästä pakkaamaan :) Ukkokultasenikin pääsi onneksi jo töistä ja tuli sitte seuraksi Peijakseen. Musta imettiin taas verta ja n. kolmen tunnin odottelun jälkeen kirurgi tuli kattomaan mua. tulehdusarvot oli jo laskeneet aamusta, joten pääsin kotiin yöksi. Aamulla piti kuitenkin mennä vielä takaisin. Illalla olin aivan poikki. Olin viettänyt koko päivän (15h) eri sairaaloiden päivystyksissä, eikä mitään vikaa löytynyt.  Aloin jo autossa kotimatkalla vollottamaan ja ukko yritti lohdutella mua grilliruualla, mutta ei helpottanu :D Aamulla lähdin sitte taas peijakseen. Aamun reissuun meni neljä tuntia ja lopputlos oli, että ei oo mitään vikaa missään. Lääkäri ei osannut selittää kipuja ja sanoi, että joskus raskaus aiheuttaa kaiken näköistä. Mutta tärkeintä tietty, että ollaan vauvan kanssa kunnossa :) 

Eilen menin ekaa päivää sairasloman jälkeen töihin. Olin keikalla päiväkodissa. Oli kyllä mukavaa olla pitkästä aikaa töissä, eikä supistuksiakaan tullut, kun muutama. Tänään olin sitte pitkästä aikaa töissä lapsenvahtina (perheessä). Päivä alkoi hyvin, mutta päättyi katastrofiin. Yksi hoitolapsistani karkasi. Muksu löytyi lopulta siskonsa päiväkodilta, mutta voitte uskoe, että mun sydän jätti ihan muutaman lyönnin väliin siinä ajassa, kun häntä etsin. Sitte lapsen löydyttyä toruin häntä ja lopputulema oli se, että hän suuttui ja juoksi nyrkit edellä päin vatsaani. (Nyt sitte koht josta en ole ylpeä) Mulla kärähti totaalisesti, sillä kyseessä oli sama 5v poika joka oli lyönnyt jo aikaisemminkin vatsaani. Mun äidinvaistot jyräs päälle oikeen kunnolla ja nappasin poikaa hiuksista kiinni. Mua harmittaa tuo mun reaktio kovasti, sillä olen aina vastustanut fyysistä kurittamista. Loppupäivä menikin ihan sumussa. Olin aivan raivona, mutta lapset oli pakko hoitaa siihen saakka, kunnes heidän äitinsä tulisi kotiin. Soitin lasten isälle ja irtisanoin itseni. Kumma kyllä isä ymmärsi hyvin. Nyt vaan harmittaa koko homma. Olisi pitänyt tehdä asiat toisin, niin koko jutulta olisi voitu välttyä. Toisaalta poika on kyllä ongelmallinen ja perhe teki ison virheen palkatessaan raskaana olevan hoitajan. Toivottavasti perhe tajuaa hakea apua lapselle, niin hänestä saadaan vielä ihana lapsi kuorittua :) Lyönti osui siis suoraan mahaan ja sattui! Saikaähdin aika kovasti ja tietysti Eetukin lopetti liikkumisen koko iltapäiväksi.  Työpäivän jälkeen tultiin kotiin ja mätin vatsan täyteen karkkia. johan heräsi Eetukin :D Ukko oli kuitenkin todella huolissaan, joten soitettiin äippäpolille ja kysyttiin sieltä mielipidettä vauvan voinnista. Kätilö kehoitti seurailemaan tilannetta.

Niinku tekstistä saattaa päätellä, niin olen ihan poikki kuluneesta viikosta ja tänpäiväsestä varmasti vielä ihan shokissa. Odotan vaan, että millon tulee itku...?