Tätä ei ihan oikeasti meinaa tajuta. Siis mulla... MULLA!!! on viikot jo noin pitkällä. Meidän lapsi voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. Vatsahan mä tuskailin, kun yritettiin tulla raskaaks. Vastahan mä makasin pahoinvoivana ja väsyneenä himassa ja rukoilin pienen pysyvän matkassa. Vastahan tunsin ekat potkut ja toivon vatsan kasvavan astetta nopeammin.

Nyt vauva ois sitte valmis syntymään. Ainaski noin niinku ikänsä puolesta. Muuten ei mitään merkkejä näy, eikä kuulu. Mäkin olen löytänyt jostain hieman uutta intoa tähän odotukseen, enkä ole kokoaikaa hermona ja valmiina synnärille. Ehkä toi flunssa vähän rauhoitti mieltä, sillä ihan tukkoisena ei toi synnyttelykään ois varmaan mikään suuri nautinto. Ku muutenhan se on xD

Mä oon huomannu, että vauva ei enää liiku niin paljoa, kuin ennen ja osa sen liikkeistä menee multa muutenki ihan ohi. Välillä joudun laittaa käden vatsalle, että tunnen sen liikeet. Emmätiiä onko niihin liikkeisiin tottunu, vai onko paikat niin venyneet, että pienet tönäsyt ei enää tunnu? Suurimmaksi osaksi vauva taitaa kuitenkin työntää peppuaan kohti mun suuta ja venytellä. Niitä ei voi olla tuntematta. Varsinki autoilu tuntuu olevan pikkumiehen mielestä ällöä ja se jaksaa vaikka tunnin matkan ajan kokoajan liikkua ja tehdä mun olon mahdollisimman tuskaiseksi. Saas nähdä kuinka paljon hän tykkää autoilla sitte synnyttyään? :P Mulla turvotus on tullut jäädäkseen. Toisaalta oon kyllä mättäny välillä sipsiäkin. Läheskään kaikki vanhat kengät ei mee enää jalkaan. Toivottavasti ei kuitenkaan turpoo tästä enää enempää sillä en tiiä mistä mä sit kengät hankin. Miehelläkin jalka on kokoa 45. Sen kengät ei taida pysyy mun jalas, vaikka kuinka turvottais :P Muualla, kuin jaloissa ei oikeen tunnu  olevan turvotustakaan. Aikalailla hyvällä ja helpolla ololla siis mennään. Viime yötkin oon nukkunu hyvin, mutta flunssalla on ollu kyllä siinä osansa. Edellisyönä, kun flunssakin jo helpottaa, heräsin supistuksiin ja pissahätään vähintään tunnin välein. :( Meinas pikkasen mennä hermot. Aamulla sitte supistuksetki loppu. Vauva toivottavasti asettelee päätään tonne alas. Ainaki alapäähän sattuu välillä niin, että joutuu parkumaan. ja pissahätä on kokoajan. Kylkiluidenkin kipu on helpottanu, mutta sit taas toisaalta närästystä on kyllä vieläkin välillä. Huominen neuvola kertoo ehkä taas tosta lisää :)

Kävästiin eilen illalla mökillä. Päästiin autolla pihaan, mutta kyllä siinä pihassa vielä lunta oli ihan kivasti. Odotan kyllä innolla, että päästään Eetun ja ukon kanssa sinne :) Ja voihan se olla, että käydän sielä vielä yks yö ukon kanssa viettämässä, ennenku synnytän. Siellähän tuo ukkokin on alkanut syntymään. Ehkä sitte Eetukin? :P

Ukko valmistautuu omalla hauskalla tavallaan lapsen tuloon. Se siivos auton ja takakontin, jotta saadaan sitte istuin kyytiin ja takakontti tyhjäksi rattaita varten :) Sitä jännittää ihan hirveästi se, että se kylvettää vauvan synnytyksen jälkeen. Haikaranpesässä se kylvetys tehdään niin, että kätilö neuvoo isää ja isä saa sitte kotona opettaa äidille homman. Musta on hirmu hauskaa, että ukolla on tästä kauhea stressi. Mutta kyllähän mä toisaalta ymmärrän. Mäkun olen hoitanut niin hurjasti lapsia ja ihan vastasyntyneitäkin, niin en jännitä silleen sitä vauvan hoitoa. Ukko taas uskoo särkevänsä sen samantien, kun koskee siihen :P <3

Ollaan puhuttu paljon synnytyksestä. Annoin ukolle tiukat ohjeet siitä, millon synnytyksessä saa ottaa kuvia. Mäkun en halua sellaisia kuvia, missä mä ponnistan tai muuta. Mielummin ottaa sitte liian vähän, ku liikaa. Vauvasta toki saa ottaa sitte just sellasia kuvia kun haluaa :) Tehtiin myös yks ilta jääkaapin oveen lista, jossa lukee kaikki mitä pitää muistaa pakata sairaalaskassiin ja samoin kaikki mitä siinä hässäkässä pitää tehdä. Ukolla sitä hommaa siinä kuitenkin riittää, kun sen pitää hankkia itelleen sijainen ja hoitaa muutenkin aseman hommat siihen kuntoon, että voi olla muutaman päivän pois töistä.

Mulla on turpoomassa sämpylätaikina ja sitte niiden ollessa uunissa väsään äkkiä mokkapalataikinan.... Herkkuja siis luvassa :)