Mä uskoin vakaasti, että odotan tyttöä. Mä uskoin myös vakaasti, että synnytän etuajassa. Olin niin väärässä, kuin vaan ihminen voi olla. Ja nyt mä uskon, että lähden synnyttää tän viikonlopun aikana.... Joten nyt tää sit varmaan menee sen kaks viikkoo yli ja käynnistykseen.

Ei mutta oikeesti tän päivän ajan on ollu hirmu vahva fiilis siitä, että lähtö on lähellä. Yhtään ei tekis mieli omia fiilksiään uskoa, kun oon aina aikasemminki ollu väärässä, mutta minkäs sitä tälle tunteelle voi :P Mitään kunnon merkkejä synnytyksestä ei kyllä ole. Supistelee, mutta niinhän on tehny jo monta kuukautta. Toisaalta vatsa on toiminu viimeset kaksi päivää (ja yötä) aivan älyttömänä. Toihan vois ehkä ennakoida jotain? Eilen illalla ja tänä aamuna olin bongaavinani pieniä limatulpan palasia, mutta saatanhan mä olla väärässäkin. Selkä ja kohdunsuu on juilinu tänään aika mojovasti, Vähän niinku ois kovat menkkakivut. Mutta joo, niinku voitte huomata, niin kuuntelen ja tutkin kehoa ihan pikkasen liian tarkkaan :D Mä varmaan vielä sekoan, ennenkuin tää laps ulostautuu :P

 

Vietettiin vappua mun vanhempien luona syöden hyvää ruokaa. Sielä oli myös siskoni kaveri kolme viikkoisen vauvansa kanssa. Voi vinde miten lutuinen tapaus se oli :) Se yritti kokoajan päästä mun tissille ja ei sitte viihtynyt mun sylissä, kerran ei tisua saanut :D Äitinsä ehdotteli, että menisin imettämään vauvaa (mullakun tuota maitoa tulvii jo), mutta ihan en lämmennyt ajatukselle.  Saa se pieni luvan kasvaa Nannin voimin :D Koituduttiin jo ajoissa, kun mun olo oli kokoajan vähän tukala. Mä päästin ukon sitte lähtemään omiin vappurientoihinsa (tosin selvinpäin kylläkin) ja nyt sitte kuuntelen kovasti omia supistuksia ja tuntemuksia. Tulisko tästä vappulaps?

 

38+5