Tänään oli sit se ylimääräinen neuvola niiden viime kertaisten paineiden takia. Olin mittailu jo monta päivää kotonakin verenpainetta, eikä ne ollu yhtään koholla. Ei siis myöskään tänään. Pissanki ollessa puhdas pääsin eroon kaikenmaailman raskausmyrkytys epäilyistä. JES :) Turvotus ei oo kyl hävinny mihinkää. Pohjetta ei erota nilkasta ja jalkapöytä näyttää siltä, kuin joku ois puhaltanut siihen ilmaa :P Naama on niin tuvoksissa, että äiti sanoi mun näyttävän jo ihan joltain muulta... Saman mäkin totesin eilen, kun heräsin päikkäreiltä. Seisoin pitkään peilin edessä ja kelasin, et mikä mun naamassa on oikeen vikana, kun näytän oudolta. No se ois vissiin se turvotus sit. Sormiin turvotus tulee aina hetkittäin. Tänään aamulla, kun yritin kurittaa kissaa, niin sormet ei enää toiminukkaan turvotukselta. Onneks ne alko sit vörkkii ku nousin ylös ja liikuttelin sormia. (Ja kissa ehti luikkii piiloon ;) )  Neuvolassa tsekattiin siis vaan toi verenpaine, pisu ja vaavin sykkeet. No koska mikään ei voi ikinä mennä hyvin, niin ongelmia oli nyt sit niiden sykkeiden kans. Heti, kun asetuin siihen pöydälle makaamaan, vatsan valtas supistus, joten terkka ei sit saanu koklattua, että mitenkä päin tyyppi yksiössään oli. Nähtiin kuitenki megapotku oikeessa kyljessä, joten oletettiin sykkeiden kuuluvan vasemmalta. NOH. Arvatkaas kuuluko. Masussa oli ihan hiljasta. Dopleri ei äkänny mitään ääntä. Mä tietty vetäsin siin vaihees kevyen paniikin itelleni. Terkka rauhoitteli, että täytyyhän niiden sykkeiden löytyä, kerran just liikkukin. Pitkän etsinnän jälkeen saatiin pieneks hetkeks kuulumaan vaimee syke. Se pamppaili siinä 120 paikkeilla. Sit tuli taas hiljasta. Sen jälkeen syke löyty aina sekunniks ja karkas. Kokeiltiin välillä tökkiä muksuu ja tajuta, että missä asennossa se oikeen majailee, mut aika tuloksetta. Pää alaspäin se niinku ois (Ja mielettömän alhaalla), ja jalat sohii mun oikeaa kylkeä, mutta muuten ei havaintoa. Nousin jopa istumaan ja terkka tökki mun mahaa sillä doplerilla niin, että sattui, mut ei niitä sykkeitä saatu enää uudestaan kunnolla kuuluviin. Terkka vakuutteli, että vauvalla on kaikki hyvin, kert me just saatiin ne sykkeet kuulumaan. Vaikkakin vaan hetkeksi. Mä oisin ollu siin vaihees jo ihan valmis lähteen Kättärille varmistaan, että masussa kaikki on hyvin. Ohjeeks sain vaan alkaa laskemaan liikkeitä päivittäin ja sit mua ohjattiinki jo ovelle.  Täytyypä sanoa, että kyllä meinas sellanen kevyt paniikki iskeä. Soitin ukolle, mutta se oli vaan sitä mieltä, että masussa on kaik hyvin. Siispä tulin sitte kotiin panikoimaan yksinäni. (Ja hei tähän pakko sanoo, että en ees itkeny yhtään.. Panikoin vaan :P) No sitte masuasukki alko rokkaamaan masussa ja mä päätin lopettaa panikoinninki. Päätin myös, että jos tää alkaa liikaa stressaa tässä viikonlopun aikana, niin meen (mielenterveys käynnille) Kättärille. :) Kyllä ne varmasti ottais sinne käyrille, kun tarpeeks kertois pelkäävänsä. Ja eihän noi sadan kahdenkympin sykkeet vauvallakaan, oo mitkään parhaat kyllä olleet...  Maanantaina on taas neuvola, joten viimeistään sillon päästään sitte taas varmistelemaan, että vatsassa kaikki on hyvin. Ja ehkä, jos tuuri käy, me ollaanki maanantaihin mennessä Kättärillä jo tositouhuissa tai vaikkapa jo vauvaa hoitamassa. Ei voi tietää. Onhan laskettu aikain kuitenki jo sunnuntaina, ja sit tulis limatulpan irtoomisestakin se viikko täys...

Henna ja Eetu 39+5