Raskaana elämä pyöri oman navan ympärillä. Ajatukset ylsi enintään synnytykseen saakka. Elämä sen jälkeen tuntui niin kaukaiselta ja vieraalta, että sitä ei osannut ajatella. Nyt, kun odotus ja synnytyskin ois hoidettu alta pois, olis perhe-elämän aika. Apua. Kokonainen pieni ihminen on mun vastuulla. Päivisin rakastan tuota pientä ihmistä enemmän, kuin mitään maailmassa ja öisin väsyneenä ja unenseikaisena olisin valmis myymään vauvan mustalaisille. Yöt ei siis oo ihan mun juttu :D Muuten tää vauvanhoito on ihan jees. Pikkuheppu täyttää ens yönä kaks viikkoa ja koko tän ajan ukko on ollut kotona ja aivan järjettömän suurena apuna. Huomenna kuitenkin ukkoa kutsuu taas normaali työelämä ja mun pitäis jäädä vauvan kanssa kaksin kotiin. Täytyypä myöntää, että se on aika pelottavaa. Mun kauhukuvassa huominen menee niin, että kun ukko tulee töistä, mä juoksen ekana vessaan (koska en oo voinu käydä siel, ku vauva ois voinu alkaa itkee) ja sit syön päivän ekan aterian :D No ehkä se nyt ei mee noin ja enköhän mä nopeesti opi selviämään tääl ihan yksinki. Täytyis vaan muistaa se, että vauva ei kuole, vaikka se itkis hetken (esim, sen äiskän pisureissun ajan) tai se ei mee rikki vaikka jättäisinki sen hetkeks yksin sänkyyn ja harjaisin sil aikaa vaikka hampaat :D Mehän hankittiin tollanen pyörillä oleva vaavisänky. Se on osoittautunu aika kätsyks, kun sen voi kärrätä vaikka keittiöön, laittaa vauvan siihen makoilemaan ja syödä ite siinä samalla. Sitteri ajaa ehkä vähän myöhemmin saman asian, mutta nyt en halua laittaa noin pientä vielä lattialle kissojen armoille :P Muuten kaikki on varsin mainioisti. Viimeset kaksi päivää vauva on käyttäytynyt kuin enkeli. Öisinkin on saatu nukkua kaks n. 3h pätkää ja sit viel muutama lyhyempi. Alkuviikosta heppu valvoi muutaman vuorokauden ihan minimaalisilla unilla ja me alettiin ukon kanssa olemaan ihan lopussa, onneksi se oli vaan joku ohimenevä juttu ja nyt tuo tuntuu taas normaalilta vauvalta. Imetyskin sujuu hyvin. Tosin rintakumi on vieläkin käytössä, mutta mä en siitä mitään paineita ota. Ollaan päivittäin koklailtu ilman sitä ja välillä onnistuttukkin. Parhaiten vauva saa rinnasta otteen silloin, kun se alkaa olla tyhjä. Täydestä rinnasta ei otetta saada millään ilman rintakumia. Ehkäpä tähän auttaa se, että vauva vähän kasvaa ja mulla maidontulo tasaantuu.

Eilen aloitettiin meidän kestoilu kokeilut. Meinattiin kokeilla harsolla, mutta ei muistettu ukon kanssa taittelua ja nettikään ei suostunut toimimaan, niin päädyttiin ä-pakkauksen kestoihin. Laitettiin ne pikkuselle jalkaan ja samantien se nukahti 3h päikäreille. Heräämisen ja tissittelyn jälkeen vaippa olikin sitte ihan litimärkä ja pikkusen iho punoitti. :/ Toinen kokeilu tehtiin mun kirppikseltä ostamilla vaipolla. Ne on jonkun omatekemät taskuvaipat jonne työnsin sitte sisään harson. Ne kerkes oleen päällä n. 5 min, kun pikkuäijä vääns sinne kakat. Muuten homma toimi mainiosti, mutta jalka-aukoista vaippa falskas vähäsen ja äiskän syliin valu kakkaa :P Eli hyvät neuvot pienen vauvan kestopeppuiluun on tervetulleet. Tänään vielä tosissaan kokeilematta harso+kuorivaippa.

Me on mietitty kovin jo kastejuhlaa. Vauvalle tuli jo maistraatista ja kirkolta kirje jossa oli hänen henkilötunnuksensa ja puhelinnumerot josta voi varailla kastejuhlaan tiloja ja pappia. Siispä tartuttiin toimeen ja soitettiin. Meidän juhlapäivä tulee olemaan keskiviikko 7.7. Tämä siksi, että jenkkilästä tuleva kummikin pääsisi juhlimaan. Juhlat pidetään Keravan seurakuntakeskuksella, josta varattiin pieni kappeli ja juhlatila. Vieraita meillä on tulossa n. 25 ja yksi heistä on pyörättuolissa. Ajateltiin, että ei saada millään ängettyä tollaista määrää ihmisiä kotiimme, joten juhlitaan suosiolla seurakunnan tiloissa. Ja parasta siinä on se, että ei tarvi alkaa kämppää sitte tuskassa siivoomaan :D Vauvalle haluttais toki isänsä sukunimi, mutta sehän ei onnistu ilman isyydentunnustusta. Soitettiin viikko vauvan syntymän jälkeen lastenvalvojalle ja kyseltiin aikaa. Ensimmäinen vapaa aika oli kuitenkin vasta monta viikkoa kastejuhlan jälkeen. Onneksi kuitenkin pienen soittokierroksen ja kinuumisen jälkeen saatiin joku jämäaika varattua ennen kastetta ja saadaan lapselle isänsä sukunimi :) Ois se ollu tylsä sitte alkaa vaihtamaan sitä myöhemmin.

Mulla tuntuu nyt olevan ihan kamalasti asiaa :D Oon monta kertaa meinannu tulla kirjottamaan blogia, mutta yllättäen just sillon vauva on herännyt tai joku muu juttu on vaatinut mun huomiota. Tuntuu kyllä vähän turhan usein, että vuorokauden tunnit ei riitä millään kaikkeen mitä haluaisi tai edes siihen mitä pitäisi tehdä. Ehkä tämäki sitte vähän helpottaa, kun elämään tulee joku rytmi ja vauvan nukkumisia voi vähän ennustaa. Mä olen muutenki aika levoton sielu ja jaksan huonosti olla pelkästään kotosalla. Nyttekkin me ollaan vauvan kanssa käyty jo shoppailemassa+syömässä ravintolassa, pariin otteeseen vierailulla mun vanhemmilla, toisella mummolla, ruokakaupassa ja kävelyillä ulkona. Hyvin on kuitenki menny ja ravintolassa imetyskin sujui mainiosti :D Oon odottanut, että millon jollain kauppareissulla joku mummo tulisi sanomaan, että näin pienen vauvan kanssa kuuluu olla kotosalla, mutta ei kukaan ole muuta kuin ihaillut vauvaa. Meille on sopinut tää menevä elämäntyyli. Vauvan ehdoilla me kuitenki mennään ja pikkunen nukkuu aina parhaat unensa autoistuimessa. Huomenna ois sitte eka neuvolakäynti vauvan kanssa :) Mä oon varma, että toi on kasvanut ainaki sentin tai pari. Ainaki muutama vaate on jääny yhtäkkiä pieneks.

Mun oma paraneminen on ollu ihan huoman nopeeta ja oon tosi yllättyny. Maha on kadonnu melkein kokonaan. Tietty edelleen se on aika löysä :D Jälkivuoto on muuttunu tosi niukaks, oikeestaan sellaseks pikkuhousunsuoja meiningiks. Paineentunne alapäässä on edelleen ja pitkään seistessä tai kävellessä alkaa olo olemaan aika epämukava. Muutama päivä sitte alko alapäätä kirvelemään pissatessa ja suihkussa ja päätin sitte kurkkia tilannetta. Tikkien kohdalle on ilmestyny pari punasta näppyä jotka kirvelee ja kutisee, Täytyy ehkä kysästä noista huomenna siel neuvolas. Muuten alapääkin alkaa tosissaan tuntumaan jo omalta :D Nyt velvollisuus kutsuu....