Lapsenhoito tuntu tänään aika mega raskaalta. Siispä lähetin ukon ja pojan matkoihinsa keskenään. Mä jäin nautiskelemaan pakastepitsaa ja leffaa. ja kummallisesti leffan loppuun mennessä olo oli jo hurjasti parempi. Hetkeksi sitä jopa unohti olevansa äiti... ihanaa <3 Kohta kun lapsi vähän kasvaa, eikä ole enää niin riippuvainen musta (tisseistä), niin teen tällästä useammin :) Nyt pojat vois jo kuitenki tulla takasin. Ikävä alkaa vaivata ja tissit räjähtään. Mä en jaksais kaivaa pumppua esiin :P

Poitsu jatkaa samaa tahtia kun aikasemminkin. Nyt se alkaa vaan äiskästä tuntumaan jo tosi raskaalta. Ruokaa huudetaan hereillä ollessa n. puolentunnin välein. Hyvällä tsägällä mennään 45min. Poitsu ei viihdy oikeen muualla, kuin sylissä. Ja siinäkin vaan jos liikutaan. Päivällä poitsu ottaa nykyään vaan yhdet tai maksimissaan kahdet päikkärit. Muutaman kerran se sitte lisäks nukahtaa tissille, mutta herää samantien, kun yritän sänkyyn sitä. Ennen niin varmat nukutuskeinot, rattaat ja auto ei enää toimi. Autossa se on useimmiten kuitenki tyytyväinen, mutta rattaissa ei viihdy enää yhtään. Kaikki vaunulenkkiyritykset on päättyny siihen, että kävelen himaan poika sylissä. Ei varmaan tarvi kertoa, että päivät kotona kaksin pojan kanssa on aikamoista helvettiä tällä rytmillä. Luojan kiitos, mun vanhemmat on ollu lomalla ja auttaneet viimepäivinä, mutta sekin onni loppuu maanantaihin. Toisaalta silloin alkaa sitte ukon loma :) Tänään mä olin jo lähellä, etten lähteny kuskaan poikaa ukon töihin. Olin vaan niin loppu. Tuntuu pahalta, että ukon kotiuduttua isken pojan sille ja en suostu tekee muuta, kuin syöttää, mutta en mä muuten jaksais tätä. Öisinki tuo herää syömään 2-3h välein. Viime yönä neljä kertaa.

Eilen oli jälkitarkastus. Oma terkka oli lomalla, mutta tää toinen oli varsin mukava :) Sekin totes, että en voi jaksaa tällästä tahtia vauvan kanssa millään. Sen neuvo oli, että venytetään väkisin pojan syöntivälit kahteen tuntiin. Tämä tapahtuis antamalla pojalle vettä pullosta, tuttia ja sitte kanniskelua isän sylissä (ettei haistaisi mua ja maitoa). Ensin olin ihan innoissani, että juu näin tehdään, mutta ekan yrityksen aikana, kun poitsu alkoi haluta ruokaa mä totesin, että ei toimi. Kun poika haluaa ruokaa, niin se todellakin haluaa. Se huutaa aivan kurkku suorana ja suorastaan kiljuu. Ei kelpaa tutit ei. Olisko teillä kokeneimmilla äideillä neuvoa tähän? Mä alan oleen neuvoton.

Muuten jälkitarkastuksessa tuli terveen paperit. Lantiopohjan lihakset on kuulemma heikot, joten pitäis treenailla niitä lisää. Miksi ne aina jääkin treenaamatta? :/ Mietittiin ehkäisyä ja päädyttiin lääkärin kanssa siihen, että aloitan pillerit imetyksen jälkeen, nyt mennään kumilla. Kovasti lääkäri ja terkka kyseli, että tehdäänkö kohta jo toinen... :D Ei ihan heti!!! Neuvolan vaaka näytti, että raskauskiloja ois jäljellä vielä tasan 2kg, mutta mun omaan tavoitteeseen onki sit viel 4 kiloa matkaa. Tuntuu, että oon kyllä laihtunu tosi paljon. Kaikki vanhat housut mahtuis jalkaan, mut nappia ei oo toivoakaan saada kiinni. Vatsanahkaa (ja varmaan vähän läskiäkin) on viel toivottoman paljon :( Muuten alan varmaan olemaan vanhoissa mitoissa. Kesän jälkeen ois tarkoitus alkaa taas käymään salilla, joten ehkä mä pääsen siihen tavoite painooni jouluun mennessä, niinkuin olen ajatellutkin :P Jälkitarkastuksessa tehtiin myös mielialakysely. Jännitin sitä, mutta sainki siitä tosi pienet pisteet, eli en sen mukaan ole masentunt. Eikä mulla toisaalta mikään masentunut olo olekkaan. Väsynyt ja uupunut vaan. Mä tykkään olla äiti ja rakastan poikaa, mutta kukapa ei tällä tahdilla väsyis?

Muuten poika on aivan ihana. Se nauraa ja hymyilee paljon. Ne onki parhaita hetkiä, kun se makaa sängyllä ja me naureskellaan toisillemme :D Tyyppi on myös oppinut näyttämään kieltä ja tekee sitä usein. Nyrkki menee suuhun nykyään tosi usein ja kuolaa tulee ihan valumalla. Mä taas rukoilen, ettei ne hampaat ihan viel tulis :D

Ens keskiviikkona ois sitte vihdoinki ne ristiäiset. Oon saanu delegoitua suuren osan tarjoilusta sukulaisille, joten voidaan olla aika stressittömästi :) Amerikan kummi lupaili vielä tulla aamusta auttamaan. Nimi me ollaan pidetty salaisuutena ja kaikenlisäksi vielä onnistuneesti.... Musta on ollu ihanaa pitää salaisuutta  :P Pojan 2kk neuvola ois sitte tiistaina. Saadaan tuoreet mitata sitte sukulaisille. kyllähän tuon on täytyny aika paljon kasvaa, sillä jopa 60cm vaatteet on nyt siirretty syrjään ja 62cm kaivettu esiin :)

Nyt pumppaamaan, kerran poikia ei näy

Henna ja Eetu kohta 8vk