Maanantaina perheemme kasvoi taas yhdellä jäsenellä. Saimme Rekun. Rekku on n.2-3 vuotias löytökoira. Aivan ihana tapaus.Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, toivottavasti jatkossakin.

 

 

Tylsää, kun ei tiedä toisen taustoista mitään. Kaikki pitää arvata ja miettiä tarkkaan. Koira on selkeästi koulutettu, mutta ihan eri komennoilla, joihin itse olen tottunut.  Pikkuhiljaa....

 

Eetun kanssa elämä on ollut viimeaikoina vähän hankalaa. Tai no ei oikestaan elämä, vaan nukkuminen. Enää Eetu ei herää 10 kertaa yössä tutille. Meinaan me lopetettiin se. Eetu oli jonkin aikaa sitten vähän flunssainen ja tutti ei siksi maistunut. Muutenkin se tutin syöminen oli mennyt enemmänki leikkimiseksi ja sen narskutteluksi. Siispä yksi kaunis ilta sovittiin, ettei tuttia käytetä enää. Eikä oo poika peräänkään huudellu. Samalla muuti yöt muotoaan. Ehkä poitsu heräs sit sen kymmenisen kertaa yössä siihen, kun tutti ei ollutkaan suussa, eikä osannut itse sitä hakea suuhun. Nukkumaan mennään nykyään vieläkin siinä 19-20 maissa. Maito naamaan ja sitten silitellään poika omassa sängyssä uneen. Jokus käy niin, että nukahdetaan jo pullolle. Yleensä nukuttelu on sellanen puolen tunnin homma. Ukko hoitaa suurimmaks osaks nukuttamisen. Mä alan oleen usein siihen aikaan illasta jo niin kypsä, että ukon on parempi hoitaa se :D Ja toisaalta ne ei illassa paljon ehdi, kun se menee niin aikasin nukkumaan. Mutta nukahtamisen jälkeen alkaakin sitte ne ongelmat. Yleensä n.30 min nukahtamisesta alkaa huuto. Ihan armoton kirkuminen, johon ei auta syli, ei silittely, ei mikään, paitsi maito. Ja näin mennään 2-5 kertaa joka yö. Eli yösyöttöjä on nykyään aika monta. Ollaan yritetty olla antamatta sitä maitoa, mutta 15min täyden huudon jälkeen ollaan joka kerta luovutettu ja annettu maito. Toisaalta tuntuu, että yöt on nykyään helpompia. Useimmat herätykset tulee, ennenkuin me mennään nukkumaan. Meidän nukkuessa herätyksiä tulee yleensä vaan yksi. Tuntuu kyllä silti siltä, että tämäkään nukkumisjuttu ei oikeen toimi. Usein otetaan Eetu siltä yöheräämiseltä väliin ja sitten se nukkuukin loppuyön välissä ihan hiiskumatta. Jos otan Eetun viekkuun jo illalla, niin se saattaa herätä vaan kerran ja tyyntyä sillä, että lasken käden sen päälle. Mä en kuitenkaan haluais alkaa nukuttaan sitä vieressä. Kolmistaan sängyssä on ahdasta ja musta on tylsää potkia miestä sohvalle.... Ei kellään sattuisi olemaan vinkkejä?

 

Muuten elämä pyörii samaa rataa. Eetu ei vieläkään ole oppinut ryömimään. Ehkä se tekee niinkun äitinsä ja lähtee suoraan kävelemään. :D Maanantaisin käydään muskarissa ja torstaisin nuorten äitien kerhossa (tapaamiset siirtyi torstaille 15-18) Muuten ollaan vaan kotosalla. Eetu herää yleensä 6.30, samaan aikaan kun ukko. Sitten ollaan hereillä n. 1,5h ja painellaan päikkäreille. Ne on nykyään vaan n. tunnin mittaiset, mutta niihin osallistuu myös äippä. Toiset päikkärit pitäis saada n.12 maissa ja riippuen siitä kauan on nukuttu, niin kolmannet lyhyet tirsat vetästään illalla. Tämä on siis meidän ns. täydellinen päivä. Aika usein homma menee plörinäksi, kuten tänään, kun herättiin kesken unien naapurin alkaessa poraamaan :/ Päivät kulutetaan leikkimällä, hyppimällä hyppykiikusa jne... Äiskä yrittää sitten samalla tehdä kotitöitä parhaansa mukaan. Tänään saatiin auto käyttöön viikoksi, ja samalla saadaan elämään vähän muutakin, kun kotia. Perjantaina vallotetaan Pornainen, ens viikolla Orimattila ja eiköhän me jotain muutakin saateta tässä keksiä.

Minäkin sain vihdoin harrastuksen, kun koira tuli taloon. Mä tykkään niin kovasti lenkkeilystä ja metsässä talsimisesta. Ajattelin lähteä koiran kanssa harrastamaan jotakin. Ensin täytyy vaan saada koiralle rokotukset kuntoon. Ja jos vaikka tässä samalla pääsis eroon näistä kiloista. Ukollekkin on kertynyt noita Hyvinvointi kiloja. Ei lenkkeilystä ainakaan haittaa voi olla!

Täytyisi tsempata tän blogin kanssa. Kirjoittaminen on kuitenkin kivaa :)