Sain muutaman yövuoron vanhasta työpaikastani :) Oli kiva tulla vanhojen työkavereiden ja asukkaiden luokse... Voin myöntää, että oli jo ikävä tätä paikkaa.

Viimeksi ku kirjoitin, listasin oireita ja unohdin jotain hyvin tärkeää. Nimittäin väsymys. Voisin nukkua vuorokauden ympäri helposti.  Olin edellistä tekstiäni kirjoittaessani ehkä niin väsynyt, että unohdin sen :D Ukko sanoo, että mulla on nyt jo raskaudementiaa, mutta mä kyllä pistäisin vielä väsymyksen piikkiin. Ukko oli myös kertonut raskaudesta ensimmäiselle kaverilleen. Se oli kuulemma jo arvannut, kun en juonut mökillä mitään. Aloin vaan miettimään, että arveleekohan muutkin vieraan jotain? Toisaalta se on ihan yksi lysti :D Ne on ukon kavereita, eikä multa kehtaisi sitä suoraan kysyä. Saa ukko sitten ite päättää kelle kertoo ja milloin.

Paha olo vaan pahenee. Eilen aamulla kun lähdin yövuorosta jouduin matkalla pysähtymään moneen otteeseen, koska tuntui että oksennus tulee just sillä sekunnilla. Eipä tullut :D Ruoka ei maistu ja se saa olon tuplasti pahemmaksi. Nytkin olo on tosi krapulainen ja etova, mutta mikään ruoka ei tunnu houkuttelevalta. Oksennus kuplii kurkussa ja mä nielen sitä urheesti alaspäin. Juuri nyt ei maistu juotavakaan.... Jos ja kun saan jonakin hetkenä päivästä syötyä alkaa märehtiminen... Kokoajan tulee järkyttäviä röhtäyksiä, jotka maistuvat juuri sille mitä on tullut syötyä. Välillä tulee takaraivoon sellanen ajatus, että nyt perutaan tää homma, mä en kestä tätä pahaa oloa. Toisaalta taas ei yhtään tiedä kauanko tää kestää joten ajattelen positiivisesti, että ehkä ensi viikolla ei enää ole paha olo. Totuus on varmaan se, että oksennan viikolle 36 saakka :D Mä en kyllä tajua, miten mun pitäis pystyä tekemään normaalia päivätyötä näin alkuraskaudesta? Päivällä on pakko nukkua päikkärit ja nukkuminen on ainoa kunnon helpotus pahaan oloon. Nytkin yövuorot menee ihan sumussa. Eilen nukahdin toimistoon pariksi tunniksi :D Normaalisti touhuan yövuoroissa paljon ja olen saanut siitä työkavereilta kiitosta. Tiedän että multa odotetaan nytkin samaa, mutta en mä oikeasti jaksa tehdä mitään, mikä ei ole pakollista. Toivottavasti se nyt ei pilaa kokonaan mun mainetta...

Sain muuten ukon houkuteltua mukaan sinne ekalle neuvolakäynnille. Se pyytää sen päivän vapaaksi :) Mua alko jännittää kauheesti se eka käynti, niin ajattelin että ukon seura helpottaa varmaan :) Mä haluaisin kovasti käydä yksityisellä ultrassa ja kurkata mitä masuun kuuluu, mutta ukko ei suostu. Tai siis ollaan yhdessä sovittu, että odotetaan sitä viikon 12 ultraa ihan rauhassa. Useimpina päivinä se tuntuuki ihan järkevältä. Ei se aikasempi ultra sitä vauvaa kuitenkaa pelasta, jos se kesken ois menossa. Lompakko kevenis kyllä :D Totuus on se, että ollaan nuoria ja ei yks keskenmeno maailmaa kaatais, mutta mielelläni mä sen jättäisin kokematta. Kauheinta on ajatella, että tää kaikki pahoinvointi ois ollu ihan turhaa. Miten sitä uskaltais yrittää uutta raskautta, kun tietäis, että olo on totaalisen järkky!

Nyt 5+6 ja vau:n laskurin mukaan masukin sydän alkoi jo sykkimään<3

....Vielä kuukaus neuvolaan ja ultraan