Kirjoitusinto on kateissa. Eiköhän se tuon syksyn edetessä taas palaa :)

Anoppi asuu edelleen meillä. Nautin sen tuomasta vapaudesta. Voin antaa Eetun sille, jos mun tarvii tehdä jotain ja se siivoaa joka päivä. Toisaalta se taas käy mun hermoon ihan kunnolla. Toisaalta kovin moni ei olis kestänyt näinkään hyvin anoppinsa kanssa samassa talossa yli kahta viikkoa :D Ja vaikka en uskovainen olekkaan niin uskon silti siihen, että lähimmäistä auttamalla saan itsekkin jotain hyvää. Jos ei muuta niin lapsemme saa mummun. Tai siis toivottavasti. Eihän tää parin viikon selvänä olo tee siitä vielä välttämättä loppuelämäks raitista. Tässä hommassa kurjinta onkin juuri se, että sä et voi tietää onko koko homma ihan turha. Ei tuota auta miettiä. Nyt kuitenkin anoppi on saanut tutustua Eetuun ja sama toisinpäin. Ja voi miten ne tykkääkään toisistaan :) Mä toivon vaan niin syvästi, että anopin elämä ois nyt muuttunut. Että se ois saanu Eetusta syyn olla selvä. Ois super ihanaa, jos anoppi vois vaikka päivisin tulla käymään meillä tai me niillä. mitään yökylä juttuja ei ihan vielä uskalla edes ajatella.

Eetu on nykyään hirmu huono nukkuja. Öisin laitetaan tuttia monta kertaa, kerran syödään. Nukuttaminen on hirveä homma, vaikka lapsi on selkeästi aivan poikki. Paljon aikasemminkaan ei sitä voi unille laittaa. Nyt se nukahtaa seitsemältä ja herää viimeistään aamu kuudelta. Monesti jo viideltä. Sitä aikasemmin en tosissaan ole valmis heräämään :D Kamalaa muutenki herätä enneku edes huomenta suomi alkaa :D Päikkäreille nukahtaminenkin on tosi hankalaa. Monesti en saa sitä mitenkään muuten nukkumaan, kun lähtemällä ulos. Sitten se nukahtaa sinne ja tuon sen vaunuissa parvekkeelle nukkumaan. Mälsää vaan lähteä monta kertaa päivässä ulos, pelkästään nukuttamaan tuota. Aamusinkin ekat päikkärit on jo reilun tunnin päästä heräämisestä. Enhän mä oo siinä vaiheessa ehtiny harjaa hiuksia tai pukemaan. Sitte vedän vaan pipoa päähän ja toppavaatetta yökkärin päälle :D Toivottavasti tää olis vaan joku vaihe, joka helpottaa.

Kävästiin viime tiistaina neuvolassa. Pojan uudet mitat oli 70cm ja 9360g. Pipoa en muista mutta se meni tasan keskikäyrillä. Poitsu oli kasvanut kuukaudessa 5cm ja painoa oli tullut vajaa kilo. Aika omilla käyrilläänhän toi kasvaa, mutta suhteessa toi paino oli kuitenkin vähän laskussa. Ja kyllähän meillä syödäänkin. Soseita menee 1-2 kertaa päivässä, illalla puuro soseella höystettynä. Maitoa juodaan sitten vähän väliä. Vaikka ne kaksi hammasta tuli, niin silti ikenet kutisee niin pirusti. Olen antanut poitsulle kylmää porkkanaa ja kurkkua jyrsittäväks. Sillä se hankaa ikeniä ja saa samalla maistella makuja :D

Niin ja banaaninkin annoin yhtenä päivänä pojan käteen. Vähän oli hetken ihmeissään, mutta hyvin se siitä paloja jyrsi ja mussutti menee!

Saatiin vihdoin hankittua myös hyppykiikku. Halusin Pikkupiian kiikun, siitä olin kuullut vain kehuja. Ja kyllä kannatti. Eetu tykkäsi pomppimisesta jo ekalla kerralla.

Muistinko kertoa jo, että poitsu löysi jalkansa. Sukat lentää jaloista ja varpaat etsiytyy suuhun. Meidän pikkujätin rangassa on vaan sen verran kiloja, että se varvas ei mene sinne suuhun ihan helpolla. Hirveä ähkiminen käy :D

Niin joo ja viimenen niitti tossa anoppiasiassa oli se, kun se sanoi, että mun vatsa näyttää siltä, kun odottaisin toista lasta. Vähän näin punaista sen jälkeen xD Mutta sainpahan ainakin taas puhtia laihduttamiseen. Mä en vaan tajua mistä löytäisin aikaa liikuntaan. Pitäis kai vaan koittaa jäädä aina kunnon vaunulenkeille ulos. Hankalaa. Ja herkkuhimo on kokoajan valtava :( Toisaalta kun malttais olla vaikka viikon ilman herkkuja niin se himo helpottais saman tien. Nyt kiireitä on lisännyt toi autokoulu. Inssi on varattu parin viikon päähän. Nyt pitäis sitä ennen vielä pari kertaa käydä ajelemassa. Ensi viikolla olisi sitten se aika Kättärillekkin. Sekin pelottaa. Kuitenkin kaikesta stressistä ja peloista huolimatta olen hirveän tyytyväinen meidän elämään tällä hetkellä. Kaikki on hyvin, vaikka rahat on ihan loppu ja rahareikiä olis miljoona. Ei se haittaa. Mulla on mun pojat <3

 

Viikonloppuna lähdetään kaveri porukalla mökille. Eetu menee mun vanhemmille hoitoon. Ollaan varattu ulkoroihuja mukaan. Saunotaan, tehdään ruokaa ja okei saatetaan ehkä nauttia olut tai kaks ;D Vietetään tälläset hyvin epäviralliset kihlajaiset kavereiden kanssa. Ihanaa vaan päästä ulos. Lauantaina aamulla mennään ensin Nebun kanssa MLL:n järkkäämään äitien hemmottelu päivään ja siitä mä lähden sitte suoraan mökille. Ahh! :) Saas nähdä vaan tuleeko ikävä Eetua, kun aamulla sen nään ja seuraavan kerran vasta seuraavan päivän iltana :)

 

Nyt nukkupuuhiin niin jaksaa aamulla olla taas ennen kuutta pirteänä ylhäällä.

 

Henna ja Eetu 5kk 8pv