Viikonloppu oli kiva. Perjantaina ukko juhli pikkujouluja mun kaitsiessa siskonlasta, naapurin poika ja omaa vauvaa. Yöllä se kotiutu sitten kaverinsa kanssa meille. Ihan kiva muuten, mutta sille kaverille oli vähän hankala keksiä nukkumapaikkaa :D Lauantaina Eetu meni mun vanhemmille yöks ja me saatiin viettää laatuaikaa ukon kanssa. Sunnuntaina sitten juhlittiin mun isää ja sen jälkeen mä jatkoin vielä vähän iltaa ravintolassa. Ukko kiltisti kaitsi Eetua :)

Yöt on edelleenkin suhteellisen kamalia. Yösyöttäjä on 1-3, yleensä kaksi. Kitinää ja heräämisiä on aika monta. Ollaan yritetty laskea, mutta ei pysy perässä. Öisin on niin pihalla, että ei pysty laskemaan. Eetu nukkuu nykyään meidän sängyssä. Pinnasängystä ei saa laitaa pois, muuten ottaisin sen sivuvaunuksi. Eikä mua kyllä oikeastaan haittaa vaikka se nukkuu meidän sängyssä, jos on ahdasta niin ukko saa häipyä :D On se kuitenki helpointa hyssytellä muksua siinä vieressä, kuin, että pitäis nousta sata kertaa ylös.  Öisin ollaan ukon kanssa aivan ulalla. Huudetaan ja raivotaan toisillemme joka yö. Tapellaan siitä, kuka joutuu taas heräämään. Alkaa nää heräämiset käymään kyllä vähän kunnon päälle. Yksi yö silloin tällöin ei juurikaan helpotusta tähän univelkaan tuo. Välillä iltasin mielen valtaa kyllä aika synkät ajatukset, mutta oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että en ole masentunut, pirun väsynyt vaan. Huomenna otan asiakseni soittaa neuvolaan. Jos vaikka tirauttais pikku itkut, niin ne uskois...

Itkuista tulikin mieleeni, että hormonikierukan laitosta on nyt vajaa kuukaus. Ja mun homonit on vähän sekasin. Mä itken, kun ukko sanoo väärän sanan, mä itken kun katsot telkkaria, mä niiskutan, kun eetu on söpö... Huhheijaa ei oo meinaa ihan mun tyylistä. Raskaana ollessakaan en ollu näin paha :D Kierukan laiton jälkeen tiputtelu on normaalia, mutta mullapa alkoi sitte kaksi viikkoa laitosta ihan kunnon vuoto. Vetää vertoja kyllä jo jälkivuodollekkin. Tätä on nyt kestänyt 14 päivää. Alan olee ihan vähän kypsä. Ihme jos hemoglobiini ei ole laskenut. No huomenna selviää vähän, kun meen terveydenhoitajalle :) Tänään ois sitte tolla meidän Rekulla eläinlääkäri. Mä jännitän kauheesti, että sielä löytyiski tolta esim. joku sydänvika, mut aika epätodennäköistä se varmaan on :)

Hei tärkein meinas unohtua! Meidän pikkumies oppi ryömimään!!! :) Lauantaina, kun noita yövieraita tultiin hakemaan, niin naapurintäti totes, että katos, Eetu ryömii. Mä oli ihan äimänä :D Mut niin se teki, paineli ryömien sohvan ja sohvapöydän välissä. Aika hidasta tuo meno vielä on, mutta äkkiä se varmaan oppii :)

Nyt mä palaan tuon kiukkupussin pariin. Serkun seura ei enää riitä :P

Henna ja Eetu (melkein 7kk)