Tiistai aamuna heräsin flunssaisena. Iltapäivällä olo muuttui niin, että hengittäminen oli vaikeaa ja sydän tykytti hurjaa vauhtia. (Ukko mittas sykkeeks himppasen yli sata) Konsultoitiin sitte ukon kanssa ensin terveyspuhelinta ja kättäriä. Kättärin päivystävä lääkäri käski terveyskeskukseen, sillä justhan edellisenä päivänä oltiin vauvan vointi tarkastettu neuvolassa. Siispä mentiin terveyskeskuksen päivystykseen, jossa hoitaja mittas mun pulssin (huiteli taivaassa) ja totes mun hyperventiloivan. Sit venailtiin lääkäriä, jonne pääsin reilun tunnin venaamisen jälkeen. Lääkäri oli nuori nainen ja ei se oikeen mistään mitään tienny. Se oli kyllä tosi ihana tapaus, ja otti tosissaan mun vaivan. verenpaine huiteli koko lääkärikäynnin (45min) n. 130/85 hujakoilla ja pulssi ei menny juurikaan satasen alle. (mun normaali pulssi on tän raskauden aikana ollu n. 70). Olo kuitenki oli jo helpottanu tässä vaiheessa niin, että pystyin taas puhumaan ja hengittämään suht. normisti.  Siispä tää lääkäri konsultoi naistenklikan lääkäriä, joka käski mut kättärin päivystykseen. Siispä siis ajelemaan kättärille. Kättärillä saatiin suoraan sanottuna kamala kätilö. Se raivos mulle, kun en ollut syönyt kuuteen tuntiin mitään. Eipä auttanu selitellä, että siinä hyperventiloidessa ja sit myöhemmin lääkärille odottaessa syöminen ei ollu ihan ekana mieles. Noh. Sain lasin mehua ja sitte se käppänä köytti mut käyrille :D Eetu mellasti masussa ja sykkeet huiteli 150-170. Sitten onneksi kätilö vaihtoi ja tilalle saatiin sama kätilö, jonka kanssa ukko oli puhunut päivällä puhelmessakin. Se oli tosi mukava :) Otettiin käyrää vauvasta n. tunti... Välillä pikkuhepun sykkeet hävis, kun se mylläs ittensä niiltä antureilta karkuun :D Sitte tuli labratädit, jotka otti multa sydänfilmin ja verta. Sitte ooteltiin lääkäriä. Sovittiin ukon kanssa, että se jää odotushuoneeseen, sillä sisätutkimus mulle kuitenki tehtäis, eikä sitä hotsittanu tulla sitä kattoon :P Lääkärikin oli ihana tapaus. Totes, että hengitän edelleen huonosti ja liian tiheeseen tahtiin (mun olo oli jo kuitenki tosi hyvä). Tsekkas kohdunsuun tilanteen, joka oli muuten sama, kuin edellisenä päivänä, mutta oli kuulemma jo ihan selkeesti pehmee. Ei ainakaan maininnu, että ois sitä puolta senttiä enempää auki. Edellisenä päivänä tehty sisätutkimus sai muuten aika mojovat supistukset aikaseks, ja ne jatku koko päivän. Lilluin pitkään kylvyssäkin helpottamassa niitä. Ja yöksi ne sitte taas loppuivatkin. Lääkäri sitte totesi niiden saaneen aikaseksi sen, että laps on laskeutunut tosi alas, mutta ei kuitenkaan vielä kiinnittynyt. Eli päivässä oli tilanne muuttunut siltä osin :) Sitte ultrailtiin vauvaa. Painoarvioks saatiin tarkalleen 2830g, eli tosi tarkan arvion se edellisen päivän neuvolalääkärikin sai aikaseks :) Tarkastettiin kaikki napanuoravirtaukset, istukka, veden määrä jne... Kaikki oli vauvalla niin hyvin, kuin vaan voi olla. Tarkistettiin sekin, että tyyppi on edelleen poika :D Lääkäri esitteli mulle vielä kaiken ja koitettiin tiirailla vauvan naamaa, mutta se rontti piti kokoajan toista kättä naamalla ja imi toisen sormia :D Kuulemma hyvin eläväinen vauva on tulossa ja teki kuulemma kaikki mahdolliset liikkeet masussa, mitä vaan pystyy :D Maanantaina tehty sisätutkimus sai muuten aika mojovat supistukset aikaseks, ja ne jatku koko päivän. Lilluin pitkään kylvyssäkin helpottamassa niitä. Ja yöksi ne sitte taas loppuivatkin. Lääkäri sitte totesi niiden saaneen aikaseksi sen, että laps on laskeutunut tosi alas, mutta ei kuitenkaan vielä kiinnittynyt. Lääkäri vihjaili vähän siihen malliin, että synnytys vois alkaa millon vaan, mutta sanoi kyllä perään, että ei lupaa mitään! Joka tapauksessa lääkäri sanoi epäilevänsä keuhkoveritulppaa mulla. Hän soitti vielä Meilahteen päivystävälle lääkärille, joka oli samaa mieltä. (Tässä vaiheessa olin ihan ulalla!! Mäkun luulin kärsiväni allergiasta tai flunssasta :D) Lääkäri sanoi, että en saa enää mennä meidän omalla autolla sinne meikkuun, vaan on mentävä pitkällään ambulanssilla.. repesin nauruun, kun luulin sen lääkärin vitsailevan, mutta tosissaan se oli :O Ukkokaan ei meinannu millään uskoa mua, kun kerroin. Saatiin huone, jonne mentiin odottelee lanssia. Kello oli tässä vaiheessa n 23 ja mietittiin pitkään, että pitäiskö ukon lähteä kotiin nukkumaan, mutta päädyttiin siihen, että mut kuitenki kotiutettais vielä sinä yönä, ja sit en pääsis millään kotiin, joten parempi tulla mukaan. Mä käväsin siinä odotellessa vessassa ja huomasin, että vuodan hieman verta. Kysyin sitte kätilöltä, että onko se ihan ok. päädyttiin siihen, että johtuu vaan siitä sisätutkimuksesta, eikä kande huolestuu. Huolestuinpa kuitenki (en oo ennen ikinä vuotanu sisätutkimuksen jälkeen) ja kerroin ukolle. Siinä odotellessa alko supistuksetki taas. Ne ei oo nykyään ihan kivuttomia, mutta kuitenki sellasia joiden kanssa pärjää ihan jees.  Lanssi tuli n. tunnin venailun jälkeen ja pääsin sitte paareilla ambulanssiin. Ukko tuli omalla autolla perässä. Ambulanssimiehet oli tosi mukavia ja nuoria, joten heitettiin vaan vitsiä koko matka. Loppu matkasta toinen niistä miehistä kysyi, että olenko ikinä ollut aikasemmin Meilahdessa. Sanoin, että en. Siihen se mies sitte totes, että hyvä, sillä tänne kun joutuu, niin on yleensä tosi pahassa jamassa. Tässä vaiheessa tajusin, että tais ukolta päästä pikkunen samakko suusta :D Se meni koko mies ihan punaseks ja totes, että eihän sulla tietenkää mitään hätää oo :D No loppu matka meniki sitte räkättäessä. Sillä tajusinhan mäki, että ei mulla mikään hätä oo, vaan lääkärit haluaa vaan varmistella. Perillä todettiin, että ukko ja toinen niistä ambulanssimiehistä onki hyvänpäivän tuttuja :D Että pieni on maailma. Hyppäsin sitte sielä Meilahdessa sänkyyn ja mut liitettiin miljoonaan piuhaan. Sydänfilmikin otettiin taas ja taas imettiin miljoona putkea verta. Sitte lääkäri tuli käymään ja kertoi, että haluaa tehdä mulle tietokonekuvauksen ja varjoainekuvauksen. Lupas tulla sitte myöhemmin kertomaan tulokset. Kysyin hoitajaa päästämään mut irti piuhoista, että pääsisin vessaan. Mutta hoitsu totesti, että mulla ei ole vessalupaa, vaan saan alusastian :D Eipä ollutkaan enää veskihätä :D Sitte mulle laitettiin tippa ja mut kärrättiin sinne kuvauksiin. Kuavus ois ollu muuten ihan jees juttu, mut siinä piti maata kovalla patjalla selällään, eikä jalkojakaan saanut koukistaa. Vatsan päälle laitettiin vielä painava suoja. Siinä kohtaan alkoi ne koko yön vaivanneet supistuksetki tuntumaan aika hemmetin kamalilta. Sain jotain hengitysohjeita ja aika äkkiä se kuvaus loppui. Sitten mulle laitettiin tippaan varjoaine ja jouduin uudestaan samaan koneeseen. Se varjoaine tuntui tosi kuumalta, kun se meni verisuonissa ja sitte tuli ihan sellanen fiilis, kun ois pissannu housuun. Onneksi noista varotettiin, sillä muuten ois voinu iskeä paniikki. Koko kuvaussessioon meni varmaa joku vartti, mutta se tuntu kyllä siinä selällään ja supistusten kanssa aika pitkältä ajalta. :D Sitte pääsinkitakas sinne päivystysosastolle odotteleen tuloksia. Nyt veskihätä oli jo kauhea ja supistuksia tuli 5min välein, niin, että ensin tuli aika kova ja kipeä suppari ja heti perään toinen vähän laimeempi. Me kelloteltiin niitä supistuksia ja naurettiin, että sitte seuraavaks tästä sitte takas kättärille ja synnyttää :D N. kolmen maissa yöllä lääkäri kävi sanomassa, että kuvissa ei näy mitään ja saan lähteä kotiin. Korke syke ja hengitysvaikeudet johtui sen mukaan vaarattomasta rytmihäiriöstä joita saattaa tulla raskaana oleville. Tyydyin tähän vastaukseen ja päästiin kotiin (vessaan!!!!)... Ajettiin mäkkärin luukun kautta ja sain vihdoinki 12 tunnin jälkeen syödäkseni. Kotona ukko painu samantien nukkumaan pariksi tunniksi ennen töihin lähtöä ja menin suihkuun. Suihkussa supistukset loppu oikeestaan kokonaan ja mäkin pääsin nukkumaan. Eilen eikä tänään ei oo supistuksia tullu juuri ollenkaan, mutta sellasta niukkaa ruskeaa vuotoa on tullu siitä tiistai illasta saakka. Oon miettiny, että voisko se liittyä jotenki limatulpan irtoomiseen tai jotai? Jos verta tulee vielä maanantaina, niin kysyn sitte siitä neuvolassa. Muuten en jaksa siitä ottaa paniikkia. Mutta kertokaas ihmiset, että mikä mussa on vikana, sillä tää oli jo toinen sairaalareissu koko raskauden aikana, ja kummassakin lopputulos on ollu se, että ei mussa mitään vikaa oo :D Onko lääkärit pikkasen ylihuolehtivaisia?? No mutta, ehkä nyt voi jo aika varmana sanoa, että seuraavalla sairaalareissulla saadaanki sitte Eetu?? :P

Lääkäri epäili tota veritulppaa siis siksi, että olen kahtena viikonloppuna putkeen istunut autossa paljon. Siispä mun isä (kuultuaan tosta sairaalareissusta) sanoi, etten saa tulla enää perjantaina keski-suomeen. Näinollen jään siis paitsi papan hautajaisista :/ Harmittaa kyllä, mutta on varmaan parempi päätös jäädä kotiin. eniten harmittaa se, että olen luvannut tehdä ison osan hautajaisten tarjoilusta. Nyt siis joudun (tai jouduin koska vika leipomus on uunissa) tekemään älyttömän määrän pikkuleipiä ja suolasia piirakoita, enkä pääse ite edes koko bileisiin niistä nauttimaan :D

Eilen aamulla heräsin sitte muutaman tunnin unien jälkeen (ja edellistä päivää paljon flunssaisempana) siskon soittoon. Meidän kalle koira, joka siis muutama kuukaus sitte muutti meiltä takas siskon luokse asumaan, oli tullu tosi kipeäksi ja pitäis mennä lopettaan se. No hyppäsin sitte vaatteisiin ja sisko tuli hakemaan mut niille. Ilmotin ukollekkin, että koira lähtee, mutta eihän se tietenkään voinut töistä lähteä tullakseen koiraa  hyvästelemään. Siispä me siskon kanssa halailtiin ja pillitettiin ja syötettiin koiralle kaikki mahdolliset herkut. Lopulta lähdettiin viemään sitä vikalle lenkille, jonka määränpää oli eläinlääkäri. Lääkäri pisti koiraan ensin rauhoittavan piikin. N. kymmenen minuutin päästä koira oli jo niin pihalla, että makasi lattialla ja unohti jopa hengittämisen pitkäksi aikaa. Lopulta lääkäri tuli antamaan koiralle sen varsinaisen lääkkeen, joka pysäyttää sydämmen. Koira nukahti ja alkoi kuorsaamaan (tässä vaiheessa joutu vähän nauramaan kyynelten lomasta) ja lopulta sitte nukahti lopulliseen uneen. Saatiin hyvästellä rauhassa koira ja sitte lähdettiin. Eilisen päivän oliki sitte tosi kurja olo. Kun ukko tuli kotiin, niin vollotettiin sitte yhdessä koiran perään. Kesällä käydään sitte hautaamassa koiran panta mökille.

Että tälläset päivät meillä. Viime yönä muhun iski ihan sellanen fiilis, että synnytys on nurkan takana. Heräilin kokoajan johonki ja välillä närästikin niin, että joutu hakeen lääkettä. Aamulla kuitenki heräsin ihan yhtenä kappaleena, mutta vieläkin on jotenki kummallinen olo. Josko tästä vaikka vielä synnyttämään lähdettäis tänää? ;D  Taitaapa jäädä vaan haaveeksi. Mutta ihan kivoja ja tuntuvia supistuksia alkoi kyllä tässä koneella istuessa tulemaan! Jos Näitä supistuksia tulee näin usein ja tuntuvina, kuin tällä viikolla on tullut, niin mä tuun aika pian hulluksi. (Siis jossei koht synnytetä :D)

36+4