Tänään oli siis toi viimenen neuvolalääkäri ja samalla sitte pikavisiitti neuvolatädin luona. Kaikki perusjutut oli ok ja painokin nousut suht maltillisesti 700g viikossa. :D Pissassa oli leukkarit plussalla, mutta ei lääkäri siitä mitään pissakokeita ehdotellu... Kohdun korkeus oli 33cm, lääkäri ei merkannu sitä käyrälle, mutta kattelin, että toi ois siinä keskikäyrän tuntumassa. Lääkärissä koklattiin ensin kohdunsuuta. Se oli vähän pehmennyt ja auki n. puol senttiä... eli viel ois kärsittävänä sitte 9,5 :D Kauheesti ei ollu kohdunsuu lyhentynytkään, edellisellä kerralla se oli 3 ja nyt 2.5 cm. Lääkäri koklas lantiota ja meinas, että hyvin mahtuis syntymään. Hyvä niin. Lääkäri ultras pitkään ja hartaasti, mä aloin jo ihmetellä, että onko joku hätänä ja itseasiassa siinä selällään alkoi tulla jo huono olokin. Sitte lääkäri vaan sanoi, että näkyvyys on niin hyvä, että harjoittelee tekemään ylimääräisiä mittauksia... Enpä viittiny sitte kieltääkkään :D Sain vielä itekki katella vauvan menoa masussa ja hienosti se siellä pää alaspäin makoili ja teki hengitysharjoituksia :) Laskeutumista ei ollu vielä olleskaan havaittavissa, mutta lääkäri lohdutteli, että joskushan muksut tajuaa laskeutua, vasta sit synnytyksen ollessa jo käynnissä :) Painoarvioksi sai nyt 2,8 joka lääkärin mukaan ois normaali näillä viikoilla. Eli tän perusteella vois siis kuvitella, että meille syntyy sellanen normaalikokonen laps :P Äitikun on mun vatsan koon perusteella povannu isoa lasta.  Nyt siis vaan hyvillä mielin odottamaan synnytystä. Viime yön perusteella se vois olla jo lähelläkin, mutta tiedäppä sitten. Illalla ja yöllä oli sellasia vähän inhottavan tuntusia supistuksia, joiden takia yökin meni vähän valvoessa. Josko ne tosta vaikka alkais paikkoja avaamaan ja koventumaan? Ainakin vatsan nää on saanu toimimaan tosi hyvin :P Mä olisin jo niiiiiiiin valmis synnyttelemään.

Perjantaina oli se synnytyskeskustelu haikaranpesässä. Meidät nappas mukaansa sellanen mukava n. 35 vee kätilö. Mä tykkäsin sen tyylistä, joka oli sellanen suora ja reipas. Ukkoa se taas vähän kauhistutti :D Mutta mielellään mä hänet synnytykseen ottaisin, jos vuorossa sattuis sillon olemaan. Keskustelussa täytettiin siellä valmennuksessa saatu paperi, jossa kyseltiin pelkoja ja odotuksia. Koko homma oli tosi nopeesti ohi n. 15 minuutissa :P Mutta ihan hyvä maku koko hommasta silti jäi. Sain sanottua asiani ja kätilö kirjas ne siihen paperiin juuri niin, kuin mä ne ilmaisin.  Jotenki synnytys taas konkretisoitui mutta samalla sit taas se haikaranpesän rauhallinen ilmapiiri ja kodikkuus rauhoittaa mieltä. Tällä hetkellä koko synnytyksessä jännittää eniten se, miten ja kuinka pitkään pärjään kotona, ennen sairaalaan lähtöä. Jotenki se sairaalaan meno ja ammatitaitoiset kätilöt siellä mua vastassa rauhoittaa mieltä. Ja sit taas kotona yksin (tai ukon kanssa) kärvistely kuulostaa kamalalta. Onneksi sairaalaan voi soitella ja kysellä sitte niitä lähtöohjeita :)

Synny Eetu jo pian!! Äidin hermot, ei kestä enää tätä odottamista. Ja kukaan ei kestä enää äitiä :D

36+1