Nettitikun ja kannettavan avulla tää dataaminen onnistuu mökilläkin :)

Rintatulehduksesta taidettiin selvitä säikähdyksellä. Vauvalla on taas joku tiheän imun kausi ja se on jeesannu tosi paljon. Punanen kohta ja pakku rinnassa on hävinny kokonaan. Onhan tuo rinta viel vähä kipeä ja muutenki olo on vähän hutara, mutta parempaan päin tää tuntuu olevan. Hyvä :) Kohta pääsen vielä saunaan lämmittelemään ja hieromaan tuota rintaa...

Vauva on viimeaikoina ollut hieman hankalana. Rintaraivaritki on tulleet tutuiksi. Päivisin jätkä ei suostu nukkumaan, kuin 10min pätkiä ja sitte 4-6h valvottuaan tuo on niin väsynyt, että saa kamalat raivarit. Ei varmaan tarvi ees kertoa, mutta tällä tahdilla jää kotihommat ja oma syöminen ihan himppasen huonolle hoidolle. Yhdet unet pikkunen ottaa vaunuissa äidin lenkkeillessä. Luojan kiitos edes tosta. Jos se valvois joka päivä koko sen ajan, kun ukko on töissä, niin mä hyppisin varmaan seinille. Öisin herätään edelleen 1-3h välein. Keskimäärin heräämisiä tulee sellaset 5. Äitiä himppasen väsyttää! Iltaisin pikkunen alkaa sitte unille jo joskus 6 maissa. Ja koska se on valvonu koko päivän, niin unta riittää se 3h. Sitte ysin aikaan onki kiva valvoa taas puolille öin ja kiduttaa väsyneitä vanhempia esittämällä pirteetä. Yöunille päästään sit tosissaan puolen yön maissa. Sitterissä vauva viihtyy veihtelevasti. Joskus siinä jaksaa olla jopa vartin, mutta monesti minuutin jälkeen tulee harmi. Liinailua ollaan kokeiltu muutamia kertoja, mutta siinä tulee ongelmaksi se, että vauva ei suostu laittamaan päätään liinan sisään, vaan haluaisi katsella maisemia. Kuukauden  vanhana ei kuitenkaan toi pään kannattelu onnistu, joten liinailu on sit pannassa siihen saakka.

Oma olo alkaa tosissaan olla jo aika normaali. Synnytyksestä on melkein kuus viikkoa. Jälkivuoto ei kyllä ole vielä ihan loppunu, mutta on kyl ihan minimaalista. Sais kyl alkaa jo loppumaan. Vatsa on pienentyny entisestään. Pari viikkoa sitte ostamani housut pysyy nyt just ja just päällä. Puntarin lukemista en tiedä nyt mitään. Täytyis varmaan käydä joku kerta kattoo. Viimeistään parin viikon päästä jälkitarkastuksessa. Alapää alkaa tuntua jo varsin omalta ja uskaltauduttiinpa ukon kanssa jo petipuuhiinkin. Täytyypä myöntää, että se kyllä sattui aika mojovasti, mutta ehkä ens kerralla ei enää :) Nää imetyshormonit tekee kyllä paikoista saharan, joten ei ne sinne äippäpakkaukseen sitä liukkaria ihan turhaan työnnä ;)

Tämmöstä siis meille. Väsymys on hurja ja vauva taitaa olla just sen ikänen, että itkee eniten. Huono yhdistelmä, mutta kyllä tästä selvitään :) Yöhön, kun sais muutaman pidemmä pätkän unta, niin elämä maistuis jo huomattavasti paremmalta. Pistän yhden kuvan, niin näätte miten meidän pieni kasvaa. Muuten en tänne kovin halua kuvia pistää, kun ei ikinä voi tietää mihin ne päätyy :/

p.s. Näin nopeasti pää pehmenee odotuksen ja synnytyksen jälkeen. Nyt jo on ikävä masua ja erityisesti vauvan potkuja. Ja kaikista eniten on ikävä sitä suurta odotusta ja jännitystä :)