Perjantai aamuna soi puhelin. Terveydenhoitaja soitteli papa-kokeen tuloksista. Siinä näkyi solumuutoksia. Sydän pysähtyi. Kädet täris.

Lääkäri oli kirjoittanut samantien lähetteen kätilöopistolle jatkotutkmuksiin. En tiedä yhtään kuinka nopeasti aika tulee. Eiköhän se kutsukirje tule jo alkuviikosta postissa. Mutta kyllä putosi hetkeksi pohja elämältä ihan täysin. Soitin ukolle töihin ja itkin kyllä niin vuolaasti. Myöhemmin kun sain pienen päikkäreille, hyökkäsin koneelle hakemaan tietoa asiasta. Kättärillä tehdään varmaan tähystys (en nyt muista mikälie kopia se oli nimeltään) kohtuun, otetaan koepaloja ja sitte ne kertoo enemmän siitä mikä on, vai onko mikään. Mitään kohdunkaulan syöpää ei varmaan mun ikäisellä ihmisellä ole. Tai mahdollisuudet siihen ois ihan mikroskooppiset. Mutta mikä on? Luojan kiitos pahin paniikki helpotti jo perjantain aikana. Oli mitä oli, tästä selvitään!