Lauantaina pyydettiin viimeistäkin kummia, joten nyt on sitte kummit valittuna ja hommaan lupautuneina. Hommiin valittiin mun paras ystävä, ukon paras ystävä ja mun serkku. Tuo mun ystävä on vielä reilun vuoden jenkkilässä viettämässä villiä elämää, joten se ei pääse kauhesti todistamaan vauvan ensimmäistä elinvuotta, mutta mä luotan, että se korvaa sen kaiken, kun tulee takaisin :) Ristiäispäivämääräkin on jo päätetty. Tämä siksi, että tuo mun ystäväni tulee kesällä käymään suomessa ja me halutaan pitää ristiäiset niin, että hänkin pääsee mukaan. Sen verran joudutaan normi meiningeistä joustaa, että juhlat vietetään keskiviikkona viikonlopun sijaan, mutta eiköhän tuo kuitenkin tule ihan hyvin onnistumaan. Täytyy heti vauvan synnyttyä soitella Keravan seurakuntaan ja varata joku pappi ja juhlapaikka. Vaikka mä en kyllä usko, että tuollainen heinäkuinen keskiviikko ilta nyt mikään kovin suosittu juhlapäivä on...  Tuota mun ystävää jouduttiin pyytämään mesen kautta, sillä muuta mahista ei olis ollut. Mutta meillä oli kuitenkin kamerat ja äänet päällä joten päästiin näkemään reaktio :) Mun serkkua kysyttiin ihan perinteisesti kahvipöydässä. Tuota ukon kaveria ukko kysyi hieman erikoisemmin. Tää tuleva kummi kysyi, että kumpis sieltä onkaan nyt tulossa (aikoo kuulemma pyytää äitiään neulomishommiin :D)? Ukko vastas siihen, että on siinä meilläki kaveri, kun ei oman kummilapsensa sukupuolta muista :D Jäi hetkeks aika suu auki tuo kaveri. Kovasti mielellään tuntui tuokin lupautuvan kummin tehtäviin. Tajuttiin vasta eilen ukon kanssa, että ei yhdenkään kummin kanssa puhuttu siitä, mitä me kummilta odotetaan ja toivotaan. Täytyy ehkä vielä järjestää jokaisen kanssa pieni hetki ennen kastejuhlaa ja kertoa meidän toiveista :)

Tänään oli neuvola. Käynti meni samalla meiningillä, kuin edellinenki. Reilu vartti ja olin jo ulkona :D Tällä kertaa jäi kyllä hieman harmittamaan, kun terkka ei oikeen antanut aikaa kysellä mun mieltä painavia juttuja, vaan iski ulos... No onneksi on netti ja sieltä löytyy kyllä syy vaivaan, kuin vaivaan. Mutta kaikki oli siis neuvolassa hyvin. Paino oli noussut mulla kilon per viikko :O Täytyy ehkä koittaa vähän tsemppaa, ettei tota tahtia nousis. Verenpaine oli hyvä ja pissa puhdas. Sf-mitta oli nyt 29cm ja vauva edelleen pää alaspäin ja selkä oikeaan kylkeen päin. Terkka kauhisteli sitä, kuinka korkealle mulla kohtu nouseekaan. Että ei kuulemma ole ihme vaikka vähän närästääkin :P Niin ja vauvan sykkeet oli jälleen hyvät n. 150. Kahden viikon päästä uus käynti ja sit seuraava onki jo lääkäri :) Ens viikolla olisikin sitte yksi hyvin odotettu rajapyykki, sillä Haikaranpesän synnytysvalmennukset alkaa :)

Henna ja Eetu 32+2