Huih. Laskettuun aikaan enää viisi viikkoa. Käytännössä tää laps voi ulostautua milloin vain. Mun siskohan synnytti neljä viikkoa ennen laskettua, joten ehkä toivoa on :D Toisaalta ihan yhtähyvin voi mennä kaksi viikkoa yli. Mä oon kuitenki päättänyt laskea aikaa sinne Laskettuun ja sit jos menee yli, niin sitte mennään päivä kerrallaan :)

Vauva on nyt n. 42cm pitkä (pätkä) ja painaa sellaset 2,5kg. Mutta nämä siis keskivertotuloksia ja näillä viikoilla noi mitat voi heittää suuntaan jos toiseenkin aika paljon. Terkka kuitenkin veikkasi meille keskiverto lasta, joten näihin uskotaan :P Ehkä reilun viikon päästä oleva lääkärineuvola paljastaa tästä kokoasiastakin lisää :) vauva ois noin niinku käytännössä ihan valmis syntymään. Hengityksenki pitäis näillä viikoilla toimia jo ihan jees. Kuitenki ois hyvä, jos se ton 37 viikon haamurajan yli malttais olla masussa. :)

Äiti taas alkaa olla aika iso ja valmis synnytteleen. Joka päivä toivotaan synnytystä ja synnytyskivut alkaa kuulostaa päivä päivältä siedettävimmiltä. Mitä vaan, kunhan tää raskaus loppuis ;) Vaikka oonki selvinny nähtävästi aika vähillä vaivoilla, niin silti tää alkaa ottaa päähän. varsinki vauvan liikkeet alkaa olee nyt jo niin isoja ja vahvoja, että ne ei oikeesti tunnu kivoilta. Kylkiluut alkaa kans olee tosi kovilla, kun kohtu painaa niitä. Joinakin öinä ne on niin kipeet, että kyljellään olo on tuskaa. (sinäänsä tosi hienoa, koska mahallaan ei oo voinu nukkua pieneen ikuisuuteen ja selällään olosta saa aika ikävän olon, joten vaihtoehtoja ei kyljellään olon jälkee kauheesti ole :D) Joinaki päivinä myös hengittäminenki sattuu. Onneksi ei sentään joka päivä. Täytyy ehkä jutella tostakin neuvolassa. Vaikkakaan helpotusta ei varmaan ennen synnytystä ole luvassa :/ Liitoskipuja on ollu taas lisääntyvissä määrin. Varsinki toi häpyliitos tuottaa välillä aika suurta tuskaa... Jopa ihan makuulla ollessa. Yöt on pepusta. Heräilen parin tunnin välein vessaan ja juomaan. Kyljen kääntäminen alkaa olemaan niin iso ja mittava operaatio, että mies herää siihen joka kerta. Eikä sitä enää tosissaan tee unissaan vahingossa. Siispä nukuttuaan pari tuntia samalla kyljellä, liikahtamatta, lonkat huutaa leipää :/ Jalat ja selkä särkee iltaisin, mutta siihen jeesaa lepo ja jalkahieronta. Onneksi ukko on ihana ja jaksaa joka ilta hieroa :) Turvotusta on vähän, mutta ei sitä taida kukaan muu huomata, kuin minä. Sormissa ja silmissä sitä on eniten. Kävely tekee välillä tosi kipeeää, mutta sit taas välillä pystyn kävelemään ihan normaalisti ja ei tunnu missään :D Uusin vaiva on kuumuus. Kokoajan on kuuma tai hiki. Sängyssäkin nukun pelkällä lakanalla. Peitto lens kaappiin :D Eli loppujen lopuks aika vähällä selviän. Koitan muistaa sen joka päivä. Oonha säästyny esimerkiks suuremmilta närästyksiltä, ummetukselta, pahalta turvotukselta jne... Tänään muuten aloin miettimään, että onkohan masu hieman laskeutunut. Tuntuu meinaan jotenki, että vauva ei painais ihan niin pahasti keuhkoja ja kylkiluita. Tiedä sitte :D Tänään myös koko illan iskeny supistusta. Alkaa menee hermot näihin tyhmiin harkkasuppareihin. Tuntuvat kuitenki aika inhottavilta ja niitä tulee varmaan n. 5-10 tunnissa. Voikun ne sais edes jotain aikaseks tuol alhaal....

Viikonlopun autoilut sujui ilman suurempia tuskia. Olin varautunu jotenki paljon pahempaan. Ens viikonloppuna ois sitte luvassa vielä autoreissu Tampereelle serkun synttäreille ja sitä seuraavana olisi sitte hautajaiset. Hautajaisiin tosin taidan mennä junalla. Kaikki pienikin reissaaminen tuntuu nyt vaan jotenki kivalta ja tärkeeltä. Kohta kuitenkin vauva määrää tahdin :)

Loppuun vielä tän päivän masukuvat ja nolosti sensuroitu naama, mutta kuvanmuokkaus ohjelma alko kettuilee ja paintilla en jaksanu alkaa muuta askartelee xD